Draculan kotona

Romaniassa, Brasovissa, on Branin linna, jonka sanotaan olevan Draculan koti.  Viimeisellä Sannikan skräppäyskurssin kerralla viime torstaina sain ikuistettua yhden hetken tuolta ikimuistoiselta reissulta.

Teksti on vielä suttupaperilla, kun pohdin että mihin kohtaan sen laitan. Mitenkään liian näkyvää osaa en sille halua mutta tarinoinnin sivu kuitenkin tarvitsee (eihän sitä muuten välttämättä edes huomaisi että pinkkipaitaisella oli mukana asiaankuuluvasti valkosipulista tehty kaulakoru).

Ensin mietin että kirjoitan tekstin kiertämään kehyksen lailla leiskan reunoja pitkin, mutta kun olen sivua tuossa katsellut, niin se sopisi myös tuohon oikeaan yläkulmaan. Pitää vielä vähän funtsia sitä loppusijoituspaikkaa.

Tämä taustapaperi on ollut hyvin vaativa käyttää. Hieno ja runsas kuviointi tuottaa aina vaikeuksia leiskan tekoon, kun ei raaskisi peittää sitä, mutta jotain koristuksiakin sivu yleensä vaatii. Tähän valikoitui nyt vähän teippiä ja MagicMeshiä, perhonen ja strassit sekä kuviopaperiympyrä.

Sivu syntyi melko raskaan ja pitkän työpäivän jälkeen, aivot narikassa fiiliksellä paljon sen kummempia ajattelematta. Tai no täytyihän sitä jotain ajatella, mutta aikas vähän, läiski vain koristeita sivuun. Aikaa sain kyllä kulumaan ihan riittävästi siihenkin läiskimiseen.

Tuo pöllö oli hauska, ensin kun sitä katseli se oli hyvin lempeä, mutta kun yhdisti sen tähän aiheeseen, Draculaan, niin se alkoi näyttää paljon häijymmältä, vähän sellainen Spooky-tunnelma =)  Kaikkea sitä mielikuvitus saa aikaan.

Mitään kovin mustaa ja julmaa en tähän nyt halunnut liittää, koska linna oli oikeasti  aina vänkä; se ei ratsasta Draculan, siis en Hollywood-Draculan, maineella ollenkaan niin paljon kuin se voisi. Linna ei siis ole synkkä ja mysteerinen eikä tue sitä verenhimoista kuvaa mikä meillä Draculasta on.

Talvea 2010-2011

Päättynyt talvi oli jo toista kertaa putkeen hyvin runsasluminen ja siten myös hyvin kaunis ja valokuvauksellinen.  Ja kun aiheeseen löytyi sopivat kuvat, niin tarttihan siitä tehdä myös leiska.

Sivu valmistui Tampereen skräppäystapaamisessa 2.4. Ja tykkään kovasti. Ihana kun sain lainaksi lumihiutale-leikkuria, koska leikkasin tarinointilapun toisesta paperista ja siinä oli perhosen puolikas jonka sain noilla hiutaleilla peittoon. Vaikka perhoset ovatkin oivia koristeita lähes kaikkiin sivuihin, niin talveen ne eivät oikein sovi, ainakaan kun puhutaan lumisesta talvesta.

Ja olen vallan ihastunut kraftiin! Toimii monenlaisiin sivuihin ja moniin eri väreihin. Ihanaa!


Ja muistutukseksi, että Tampereella skräpätään seuraavan kerran lauantaina 14.5 klo 10-17 ja paikka on samainen Hervannan vapaa-aikakeskus, tila 222 toisessa kerroksessa. Ja siis sama rakennus kun Hervannan kirkko, Linndforsinkatu 5. Tervetuloa kaikki! Tarjolla teetä, kahvia ja pientä kahvitarjottavaa.

Tampereen tapaaminen 2.4

Tänään oli järjestyksessään kolmas Tampereen seudun skräppääjien tapaaminen. Ja meitä oli paikalla 18! Ihan huippuhauska päivä, klo 10-17 skräpättiin ahkerasti (tai siis miten kukin nyt sai aikaiseksi). Olen niin tyytyväinen päivään. Oikeestaan enempää meitä ei olis mahtunutkaan. Nytkin oli rakennuksen isoin tila varattuna ja kaikki pöydät käytössä. Toki olisi vähän voitu tiivistää jos joku olisi vielä innostunut tulemaan, mutta hyvä näin.

Itse sain aikaiseksi kaksi 12x12" sivua sekä yhden vajaan, oikeestaan tosi vajaan... Mutta siis tyytyväinen olen omaan päiväsaldooni.

Päivän aloitti hyvän punainen väri:

 

Yksinkertaista ja helppoa. Aikaa kyllä sain menemään tämän sivun tekemiseen, mutta saimpa valmista. Aakkostarroja oli vain niukasti mukana, ja nuo joita käytin, ei meinaa pysyä kiinni =(

Niin ja seuraava tapaaminen on mietitty lauantaille 14.5. Soitan ensi viikolla ja varaan paikan. Sen tapaamisen jälkeen varmaan pidetään kesätauko ja jatketaan syksymmällä.

Atshiu! -Terveydeksi

Inspiroidu-blogin haasteessa nro 152 kehotettiin tallentamaan arkipäivän rutiini. Aihe tuntui kovin haastavalta, koska ei itsellä ole mitään jokapäivä toistuvaa "aamuteen juontia klo 9" tms. Vähän siis jouduin ohjeistusta venyttämään ja ajatelin rutiinina myös vähän totuttua tapaa. Ja tällaisen hauskan tavan/rutiinin tallensin:

Sivua aloitin tekemään eilen Sannikan vetämällä skräppäyskurssilla. Työpäivä oli ollut tosi pitkä ja raskas joten alkuun pääsyn kanssa oli vaikeuksia; menee aina hetken kiireen jälkeen että saa ajatukset rauhotettua skräppäykselle. Ja siis tästä syystä sivu ei valmistunut eilen. Aamulla sitten piti pikaisesti tehdä sivu valmiiksi, kuvata, muokata vähän kuvia, tallentaa muistitikulle ja ihan vaan vähän myöhästyä töistä =) Mutta sain siis valmista ja nyt ehdin osallistua haasteeseen jo toisen kerran putkeen.

Terveydeksi. Rutiinina/tapana on siis reagoida toisen aivastukseen unkarin kielellä. Että näin meillä ollaan kansainvälisiä.

Illan skräppäyskurssin aiheena oli valokuvapalapeli tai siis osiin leikattu valokuva (millä nimellä sitä nyt kutsutaan?) Niin se sitten laittoi vähän suunnitelmia uusiksi. Mukana ei tietenkään ollut mitään hyvää valokuvaa joka olisi toiminut leikattuna. Mutta laitoin kuitenkin tuohon violettiin palkkiin osiin leikatun yleisvalokuvan Budapestistä. Tuomaan vähän Unkari-fiilistä.

 Leiskan pohjaluonnos valmistui itse asiassa tiistaina koulutuksessa yhden ei-niin-mielenkiintoisen luennon aikana. Sen nyt unohdin kuvata, mutta pitää se liittää tähän vielä myöhemmin (omaksi iloksi). Kraft-keltainen-violetti kuulostaa väreinä ei-niin-hyvältä-yhdistelmältä, mutta yhdessä ne näyttävät ihan hyviltä.

Niin ja meillä oli kurssilla käytössä Sannikan ihana sähkökirjoituskone! Voi kun sellainen olis huippuhieno olla! Kovasti eilen kurssilla pohdittiin mistä niitä saa. Mutta sittenhän mä sen keksin, mä pyydän se siipalta synttärilahjaksi! Hänellä on vajaa kaksi kuukautta aikaa etsiä mulle toivottu synttärilahja. =D