Nyt kun Ikaalisista on selvitty ja huhtikuu on alkamassa, on hyvä muistuttaa mieliin seuraava Tampereen skräppäystapaaminen!
Aika onkin muuttunut lauantaista sunnuntaihin!!
Aika: sunnuntai 18.4
Paikka: Ruokahuone Oliivipuu, Kuokkamaantie 4 (Viinikan apteekin yläkerrassa)
Kello: alkaen klo 12, päivä jatkuu klo 18 asti tai tarpeen mukaan
Hinta on 10 euroa, joka sisältää jokaiselle oman askartelupöydän.
Omat eväät mukaan. Mukaan myös luonnollisesti omat askartelutarvikkeet ja -välineet.
Ilmoittautumiset ja mahdolliset lisäkysymykset suoraan järjestäjälle Mariannelle, sähköpostiin: oliivipuu.ruokahuone at elisanet.fi
Nyt kaikki vaan porukalla mukaan! Kahdessa jo olleessa tapaamisessa on ollut hauskaa ja varmasti tulee olemaan nytkin!
Jos joku on tulossa bussilla tai vaikka junalla, niin allekirjoittanut ainakin voi hakea ja viedä asemalle.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Kesä -akryylialbumi
Viikko Ikaalisten jälkeen ei ole lähtenyt ihan niin inspiroivasti käyntiin kun olisin toivonut. Tai innostusta olisi kyllä riittänyt, mutta ihan älyttömän kiireinen aikataulu on pitänyt huolen ettei vahingossakaan ole ehtinyt istahtaa pöydän ääreen. Toki siihen on vaikuttanut sekin että mun pöydän ääressä ei edelleenkään mahdu skräppään... Se tietokone tarttis saada siirrettyä siitä pois, mutta mutta...
Kuvasin nyt kuitenkin kunnolla Heinikan workshopissa aloitetun ja lauantaina myös loppuun asti saatetun akryylialbumin. Heti alusta asti oli selvää että teen siitä mahdollisimman yksinkertaisen että saan sen valmiiksi.
Väreinä käytin vain kahta, vihreää ja punertavaa alkoholimustetta. Kuvista tein kaikista samankokoisia ettei tarvinnut miettiä mikä näkyy vastakkiselle puolella ja mikä ei. Helppo vaihtoehto siis.
Tein albumiin yhden ylimääräisen sivun ihan tavallisesta pakkausmuovista, vaikka jostakin leimasimen paketista. Sen kuvioin sitten big shot -leikkurilla kukkakuviolla. Ihan hauska lisuke siis.
Viimeiselle sivulle kokosin sitten koko albumin tekstit. tarkoitus oli laittaa ne samaan järjestykseen kun valokuvatkin. Noh, sunnuntai-aamuna juoksulenkillä tuli sitten mieleen, että unohdin grillimakkara-kuvan tekstin, joten sen lisäsin sitten viimeiseksi. Lisäksi se on vhän väärässä muodossa. Nyt siinä lukee että Kesä on... grillimakkara. =) Mutta se on hauska lapsus, enkä siihen enää puutu.
Kaiken kaikkiaan olen albumiin tyytyväinen. Minialbumit ei koskaan ole tuntunut omilta, mutta tätä oli kiva tehdä. Akryyli on hauska materiaali työstää, mutta kovasti siinä oli miettimistä kun kaikki koristeet näkyvät myös toiselle puolelle.
Kuvasin nyt kuitenkin kunnolla Heinikan workshopissa aloitetun ja lauantaina myös loppuun asti saatetun akryylialbumin. Heti alusta asti oli selvää että teen siitä mahdollisimman yksinkertaisen että saan sen valmiiksi.
Väreinä käytin vain kahta, vihreää ja punertavaa alkoholimustetta. Kuvista tein kaikista samankokoisia ettei tarvinnut miettiä mikä näkyy vastakkiselle puolella ja mikä ei. Helppo vaihtoehto siis.
Tein albumiin yhden ylimääräisen sivun ihan tavallisesta pakkausmuovista, vaikka jostakin leimasimen paketista. Sen kuvioin sitten big shot -leikkurilla kukkakuviolla. Ihan hauska lisuke siis.
Viimeiselle sivulle kokosin sitten koko albumin tekstit. tarkoitus oli laittaa ne samaan järjestykseen kun valokuvatkin. Noh, sunnuntai-aamuna juoksulenkillä tuli sitten mieleen, että unohdin grillimakkara-kuvan tekstin, joten sen lisäsin sitten viimeiseksi. Lisäksi se on vhän väärässä muodossa. Nyt siinä lukee että Kesä on... grillimakkara. =) Mutta se on hauska lapsus, enkä siihen enää puutu.
Kaiken kaikkiaan olen albumiin tyytyväinen. Minialbumit ei koskaan ole tuntunut omilta, mutta tätä oli kiva tehdä. Akryyli on hauska materiaali työstää, mutta kovasti siinä oli miettimistä kun kaikki koristeet näkyvät myös toiselle puolelle.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Ensitunnelmia Ikaalisista
Hyvin nukuttu yö takana, aamulla 30 minuutin juoksulenkki, suihkunraikkaana ja vatsa täynnä aloittelemassa uutta päivää.
Eilisiä tunnelmia kuvina:
Lisää kuvia ja tarkempia kuvauksia myöhemmin, nyt pitää alkaa skräppään!!
Eilisiä tunnelmia kuvina:
Lisää kuvia ja tarkempia kuvauksia myöhemmin, nyt pitää alkaa skräppään!!
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Kissarakkautta
Lisää elukoita joista tykkään, siis lehmien jälkeen vuorossa kissat!
Leiska aloitettu Skräppäyskurssilla viime viikolla, kotona lisäilin muutaman koristeen ja se oli siinä. Tuo Aamulehden mielipidesivun juttu on kiinni aika kevyesti kun en tiedä jääkö se sivuun. Toisaalta juttu on niin hauska, se on ollut meidän jääkaapin ovessa viime kesästä joten olisi kiva se sivuun tallentaa. Siippa sen lehdestä jääkaapin oveen siirsikin =)
Otsikko on ihan selvällä suomenkielellä, kun en kissakieltä osaa niin päättelin niiden sanovan noin, ainakin silloin tällöin. Englanniksi kissat kai sanovat meow, mutta en halunnut sitä otsikoksi.
Ihan pakko oli kikkailla eyelettejen kanssa, sain kuin sainkin taustapaperin pallot näkymään eyeleteista =)
Leiska aloitettu Skräppäyskurssilla viime viikolla, kotona lisäilin muutaman koristeen ja se oli siinä. Tuo Aamulehden mielipidesivun juttu on kiinni aika kevyesti kun en tiedä jääkö se sivuun. Toisaalta juttu on niin hauska, se on ollut meidän jääkaapin ovessa viime kesästä joten olisi kiva se sivuun tallentaa. Siippa sen lehdestä jääkaapin oveen siirsikin =)
Otsikko on ihan selvällä suomenkielellä, kun en kissakieltä osaa niin päättelin niiden sanovan noin, ainakin silloin tällöin. Englanniksi kissat kai sanovat meow, mutta en halunnut sitä otsikoksi.
Ihan pakko oli kikkailla eyelettejen kanssa, sain kuin sainkin taustapaperin pallot näkymään eyeleteista =)
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Ikaalinen lähestyy!!
Vielä viikon verran aikaa, siis rutkasti =)
Mutta siis tunnetusti olen viime hetken valmistelija. Tänään sain onneksi tehtyä isohkon kuvatilauksen, lataaminen palveluun kesti noin 3h 20 min =) Eli 397 kuvaa lähti kehitettäviksi pohjoiseen Fotonetille, maanantaiksi eivät välttämättä ehdi, mutta varmaan tiistaina ovat perillä. Siis yhtään ei jäänyt viime tippaan =) Siinä on hyvin sitten aikaa käydä niitä läpi ja valita mukaan otettavat kuvat.
Kursseista olen siis osallistumassa Heinikan akryylialbumikurssille ja Pikkuhelistimen akryylimaalikurssille. Molemmat on nyt maksettu ja samalla oli ihan pakko tehdä pikkuriikkinen tilaus Heinikkaan, ihan pikkuinen vaan... Olen myös saanut hyvin käytyä varastoa läpi, mukaan Ikaalisiin on jo tulossa paljon vaihdettavaa Rompetorille, toivottavasti muillakin on paljon vaihdettavaa. Loput itselle ylijäämätavarat voi vaiks laittaa myyntiin tai lahjoittaa halukkaille. Sen onneksi ehtii miettimään sitten ajan kanssa Skräppäysviikonlopun jälkeen.
Maanantain Skräppäyskurssilla yritin kovasti tehdä kissaleiskaan sydäntä klemmarista, ei onnistunut. Kysyin Sannikaltakin neuvoa, vaan eipä onnistunut hänkään. Molemmat musitimme lukeneemme ohjeet blogista, ainakin Hempalta, ja silloin se oli tuntunut hyvin yksinkertaiselta, mutta siinä tilanteessa kun sitä oli tarkoitus vääntää, ei onnistunut.
Illalla kotona ohje oli pakko etsiä, se löytyi täältä tai siis ensin piti etsiä Hempan blogista kohta missä hän sitä käyttää. Vähän oltiin Sannikan kanssa hakoteillä, yritettiin taivuttaa klemmaria väärinpäin. Mutta nyt, ehkä ensi kerralla onnistuu.
Ihana asia nämä blogit. Lähestulkoon aina löytyy joku joka on kokeillut, tehnyt, surffannut ohjeen tai vaan ajatellut samaa kuin itsekin. Ja silloin on mahtavaa lukea siitä. Sama täsä skräppäyskurssissa ja -tapaamisissa. olla samassa tilassa samanhenkisten ihmisten kanssa. Missä toiset ymmärtää mistä puhuu, voi kysyä jotain käyttämällä harrastuksen "slangia" ja toinen ymmärtää. Ah, mikä ihana tunne kun ei tarvitse alkaa selitteleen mitä on skräppäys! Voi vaan tehdä ja olla sen oman leiskansa kanssa. Elämän pieniä iloja =)
Mä en useinkaan kerro harrastavani skräppäystä. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä ja kun aina ei jaksa selitellä. Ja tästä on paljon blogeissa puhuttukin, miten selität skräppäyksen? Tosiaan vaikeaa. Se ei ole leikekirjojen tekemista, ei muistoalbumien, ei valokuva-albumien... Ei, se on jotain muuta jota on vaikea selittää. Se pitäisi näyttää. Mutta mulle on tästä tullut ongelma: mä en tiedä haluanko näyttää. Mietintä on aikas ajankohtainen, koska olen pitämässä juhlat tässä alkukesästä ja ajatus oli, että ottaisin sinne mukaan albumeja. Mutta nyt olen alkanut epäröimään että otankokaan.
Mä pelkään sitä että sitten siitä tulee liian yleistä tietoa, mun skräppäysharrastuksesta. Kuulostaa kyllä ihan pölhöltä nyt kun sen kirjoittaa ylös. Mutta jollain höpsöllä tavalla tän haluaa pitää omana ja vain blogissa. Noh, onneksi tässä on aikaa sitä vielä miettiä mitä albumien kanssa tekee.
Nyt vain katse tulevaan tapahtumaan. Odotan kyllä niin innoissani!! Viikonloppuna olis tarkoitus todenteolla miettiä kittejä joihin kerään papereita yms. koristeita ja joihin sitten voin vain liittää valokuvat kun ne tulee ensi viikolla.
Tästä se lähtee todenteolla, valmistautuminen!
Mutta siis tunnetusti olen viime hetken valmistelija. Tänään sain onneksi tehtyä isohkon kuvatilauksen, lataaminen palveluun kesti noin 3h 20 min =) Eli 397 kuvaa lähti kehitettäviksi pohjoiseen Fotonetille, maanantaiksi eivät välttämättä ehdi, mutta varmaan tiistaina ovat perillä. Siis yhtään ei jäänyt viime tippaan =) Siinä on hyvin sitten aikaa käydä niitä läpi ja valita mukaan otettavat kuvat.
Kursseista olen siis osallistumassa Heinikan akryylialbumikurssille ja Pikkuhelistimen akryylimaalikurssille. Molemmat on nyt maksettu ja samalla oli ihan pakko tehdä pikkuriikkinen tilaus Heinikkaan, ihan pikkuinen vaan... Olen myös saanut hyvin käytyä varastoa läpi, mukaan Ikaalisiin on jo tulossa paljon vaihdettavaa Rompetorille, toivottavasti muillakin on paljon vaihdettavaa. Loput itselle ylijäämätavarat voi vaiks laittaa myyntiin tai lahjoittaa halukkaille. Sen onneksi ehtii miettimään sitten ajan kanssa Skräppäysviikonlopun jälkeen.
Maanantain Skräppäyskurssilla yritin kovasti tehdä kissaleiskaan sydäntä klemmarista, ei onnistunut. Kysyin Sannikaltakin neuvoa, vaan eipä onnistunut hänkään. Molemmat musitimme lukeneemme ohjeet blogista, ainakin Hempalta, ja silloin se oli tuntunut hyvin yksinkertaiselta, mutta siinä tilanteessa kun sitä oli tarkoitus vääntää, ei onnistunut.
Illalla kotona ohje oli pakko etsiä, se löytyi täältä tai siis ensin piti etsiä Hempan blogista kohta missä hän sitä käyttää. Vähän oltiin Sannikan kanssa hakoteillä, yritettiin taivuttaa klemmaria väärinpäin. Mutta nyt, ehkä ensi kerralla onnistuu.
Ihana asia nämä blogit. Lähestulkoon aina löytyy joku joka on kokeillut, tehnyt, surffannut ohjeen tai vaan ajatellut samaa kuin itsekin. Ja silloin on mahtavaa lukea siitä. Sama täsä skräppäyskurssissa ja -tapaamisissa. olla samassa tilassa samanhenkisten ihmisten kanssa. Missä toiset ymmärtää mistä puhuu, voi kysyä jotain käyttämällä harrastuksen "slangia" ja toinen ymmärtää. Ah, mikä ihana tunne kun ei tarvitse alkaa selitteleen mitä on skräppäys! Voi vaan tehdä ja olla sen oman leiskansa kanssa. Elämän pieniä iloja =)
Mä en useinkaan kerro harrastavani skräppäystä. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä ja kun aina ei jaksa selitellä. Ja tästä on paljon blogeissa puhuttukin, miten selität skräppäyksen? Tosiaan vaikeaa. Se ei ole leikekirjojen tekemista, ei muistoalbumien, ei valokuva-albumien... Ei, se on jotain muuta jota on vaikea selittää. Se pitäisi näyttää. Mutta mulle on tästä tullut ongelma: mä en tiedä haluanko näyttää. Mietintä on aikas ajankohtainen, koska olen pitämässä juhlat tässä alkukesästä ja ajatus oli, että ottaisin sinne mukaan albumeja. Mutta nyt olen alkanut epäröimään että otankokaan.
Mä pelkään sitä että sitten siitä tulee liian yleistä tietoa, mun skräppäysharrastuksesta. Kuulostaa kyllä ihan pölhöltä nyt kun sen kirjoittaa ylös. Mutta jollain höpsöllä tavalla tän haluaa pitää omana ja vain blogissa. Noh, onneksi tässä on aikaa sitä vielä miettiä mitä albumien kanssa tekee.
Nyt vain katse tulevaan tapahtumaan. Odotan kyllä niin innoissani!! Viikonloppuna olis tarkoitus todenteolla miettiä kittejä joihin kerään papereita yms. koristeita ja joihin sitten voin vain liittää valokuvat kun ne tulee ensi viikolla.
Tästä se lähtee todenteolla, valmistautuminen!
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Skräppäyskurssin ensimmäinen v. 2009
Aloitin ihan oman itseni takia viime syksynä työväenopiston skräppäyskurssin. Tarkoitus oli hakea inspiraatiota ja varmistaa ainakin muutama tunti skräppäysaikaa viikkoa kohden aikana, jolloin muu inspiroituminen oli aika vähäistä.
Ensimmäiselle tunnille menin ihan pää tyhjänä kaikenlaisten materiaalien kanssa. Esittelykierroksella kerroin että olen tapahtumalähtöinen skräppääjä ja olisi ihana osata tehdä leiskoja myös tunteista, ajatuksista ja tilanteista ilman jotain tiettyä tapahtumaa.
Noh, ensimmäisellä kerralla aloitettu leiska oli sitten tällainen:
Sivu oli siihen hetkeen elämässä sopivaa terapeuttista työstämistä. Suunnitelma oli tehdä vähän niinkuin huoneentaulu itselle, koska ajoittain tulee tilanne että ei huomaa hyviä asioita itsessään tai elämässään ja niistä pitää muistuttaa.
Sivusta tuli vaaleanpunainen, tietysti. Viimeaikaiset sivut on olleet enemmän tai vähemmän vaaleanpunaisia ja kausi siis alkoi jo hyvän matkaa viime vuoden puolella. Mutta minkä sille voi jos joku väri inspiroi =).
Sivun valokuva on aivan ihana, otettu kauniina päivänä ja tuo mieleen kivoja muistoja. Olen tyytyväinen että kuva sai omaa silmää miellyttävän sivun ympärilleen.
Inspiroituminen on kas kummaa ollut viime aikoina taas kovin kadoksissa. Ikaalisen viikonloppu lähestyy, enää kaksi viikkoa aikaa. Nyt pitää ihan tosissaan alkaa suunnittelemaan mukaan otettavia valokuvia, niin ehtii ne tilaan mukaan otettavaksi.
Mitenkähän siellä on ne pöydät järkätty? Kaikille on oma pöytä, mutta onhan ne riittävän lähellä että saa kontaktia toisiin, ei mene yksin pakertamiseksi? On niin paljon blogi-ihmisiä jotka haluaa tavata. Ketähän kaikkia sinne on tulosa? =)
Siellä nähdään!!!
Ensimmäiselle tunnille menin ihan pää tyhjänä kaikenlaisten materiaalien kanssa. Esittelykierroksella kerroin että olen tapahtumalähtöinen skräppääjä ja olisi ihana osata tehdä leiskoja myös tunteista, ajatuksista ja tilanteista ilman jotain tiettyä tapahtumaa.
Noh, ensimmäisellä kerralla aloitettu leiska oli sitten tällainen:
Sivu oli siihen hetkeen elämässä sopivaa terapeuttista työstämistä. Suunnitelma oli tehdä vähän niinkuin huoneentaulu itselle, koska ajoittain tulee tilanne että ei huomaa hyviä asioita itsessään tai elämässään ja niistä pitää muistuttaa.
Sivusta tuli vaaleanpunainen, tietysti. Viimeaikaiset sivut on olleet enemmän tai vähemmän vaaleanpunaisia ja kausi siis alkoi jo hyvän matkaa viime vuoden puolella. Mutta minkä sille voi jos joku väri inspiroi =).
Sivun valokuva on aivan ihana, otettu kauniina päivänä ja tuo mieleen kivoja muistoja. Olen tyytyväinen että kuva sai omaa silmää miellyttävän sivun ympärilleen.
Inspiroituminen on kas kummaa ollut viime aikoina taas kovin kadoksissa. Ikaalisen viikonloppu lähestyy, enää kaksi viikkoa aikaa. Nyt pitää ihan tosissaan alkaa suunnittelemaan mukaan otettavia valokuvia, niin ehtii ne tilaan mukaan otettavaksi.
Mitenkähän siellä on ne pöydät järkätty? Kaikille on oma pöytä, mutta onhan ne riittävän lähellä että saa kontaktia toisiin, ei mene yksin pakertamiseksi? On niin paljon blogi-ihmisiä jotka haluaa tavata. Ketähän kaikkia sinne on tulosa? =)
Siellä nähdään!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)