Viimeinen lomaleiska

Loma loppui ja paluu arkeen on koittanut. Mutta hyvillä mielin mennään, ihan kiva oli palata töihin.

Viimeinen lomaleiska tuli kyllä valmiiksi jo lomalla, mutta että tuo valokuvaaminen voi olla niin hankalaa! En sitten tiedä olisiko suuri 12" skanneri oikeasti helpompi, siinä kun tulee  taas omat ongelmansa kuten tilanpuute. Valokuvausta pitää siis vielä harrastaa.

Viimeinen lomaleiska on kuvitettu jo viime vuoden huvimajan rakennuskuvilla ja niihin piti tulla aivan erilainen tarinointi, mutta päädyin sitten tähän. Tämä on vähän sellainen meidän arkipäiväinenkin asia joka ansaitsi tulla ikuistetuksi. Eli siis Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty:

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarinoinnin piti tulla tuohon valokuvien ja alemman otsakkeen väliin. Lopulta tuntui ettei se siihen oikein sovi kun sitä tarinointia alkoi sitten kehittyä. Itse leiskan päätähti kommentoi otsikon nähdessään että siihen olisi sopinut jatkoksi: "ja puoliksi tehty on tähänkin asti riittänyt". Hetken päästä hän jatkoi että tähän olisi sopinut motoksi myös: "Kun ite tekee saa semmosen kun tulee".

Myöhemmin tarinointi jatkui myös jotenkin että meidän koko huvimaja-projektista olisi saanut hyvän "Nörtti rakentaa" -tosi teevee sarjan =)

Mutta siis tarinointi päätyi kiertämään leiskaa. Ensin suunnittelin piirtäväni pelkän mustan viivan reunustamaan taustaa, mutta tarinointi oli huomattavasti parempi idea. Ei se oikein muutenkaan olisi sivuun mahtunut. Isompi kuva on varmuuden vuoksi irti taustasta yläosastaan, mutta se saa nyt odottaa parempaa käyttöä kuin piilotettu tarinointi.

Tarinointi kokonaisuudessaan:

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 

"Sanoo Juha ja jatkaa, että puoliksi tehty on tähänkin asti riittänyt. Toinen motto voisi olla, että kun ite tekee saa semmosen kun tulee. Kuitenkin kaikki mitä meillä aiotaan tehdä on ensin hyvin tarkkaan mietitty, suunniteltu ja laskettu. Myös kirjoja luetaan ja nettiä selataan paljon ennen varsinaista toteutusta."

Sellainen leiska. Kotirintamalla edelleen skräppäystavarat odottaa siivousinnostusta =( Mutta eiköhän se tästä kun arki alkaa painamaan kunnolla päälle, niin innostus arkiasioihin kuten siivoamiseen taas palaa.

Lisää ulkona inspiroitumista

Skräppäämisessa on tosiaan olut pitkä tauko. Nyt lomalla ja mökillä ollessa on ollut siinä mielessä helppoa, että mukana on vain rajallinen määrä tavaraa ja materiaalia. Kotona ongelmana on varmasti viimeisinä viikkoina ja kuukausina ollut oman askartelutilan sotkuisuus. Mulla on tavaraa laatikoissa ja pussukoissa eikä mikään ole ollut omilla paikoillaan enää pitkään aikaan. Ei se innosta aloittamaankaan mitään leiskaa kun tietää että ensin pitäisi oikeasti siivoilla ja tosissaan tutkia mitä kaikkea kätköistä edes löytyy.

Viimeisellä lomaviikolla olen jo vähän pakotettu olemaan kotona, niin silloin olisi tarkoitus käydä skräppäystavarat läpi ja oikeasti inventoida sellaiset kokonaan pois huushollista joita ei aio käyttää. Mutta sitä ennen siis nautitaan täällä mökillä olosta vielä tämä viikko.

Ja kun ilma oli eilen taas hyvin suotuisa ulkona oleskeluun, niin asettauduin ulos tavaroineni. Meillä on mökin piha vähän hullussa ilmansuunnassa ja puitakin on lähellä paljon, koska alkuillasta/loppuiltapäivästä aurinko vain yksinkertaisesti siirtyy pois meidän pihasta. Kovalla helteellä sen ei niin ole väliäkään, ihanaa helpotusta vain, mutta nyt ei-niin-kovilla-helteillä auringosta haluaisi nauttia vielä mahdollisimman paljon.

Viereisellä pellolla aurinko paistoi vielä upeasti kullanvärisenä hohtavaan viljaan. Inspiroiva maisema =)

Kun taas kotipihaan aurinko ei enää paistanut:

Lukuunottamatta pientä valon pilkahdusta saunan seinässä:

Tällä kertaa Inspiroidu-blogissa haastettiin käyttämään tekstiä taustalla jossain muodossa. Sannikan innostama halusin tallentaa pienen palan tätä hetkeä. Olisin halunnut leiskaan valokuvan mökistä, mutta tietenkään sellaista ei nyt ollut mukana. Polte kuitenkin juuri tähän leiskaan oli, niin siksi oli pakko se tehdä ilman valokuvaa.

Dymo juniorilla vain kirjoittelin sanoja jotka kuuluivat eiliseen, siihen hetkeen kun leiskaa tein. Pidemmän tarinoinnin ihanasta sunnuntaipäivästä laitoin sivuun piiloon, koska en halunnut peittää "kirjan sivuja" omalla tekstillä.

Jälki on vähän tuollaista rouheaa, ei niin viimeisen päälle silotettua ja tykkään siitä juuri sellaisenaan.

Sivuja kirjasta repiessäni en niitä sen suuremmin valikoinut, vaikkakin olisi ollut hieno korostaa aiheeseen liittyviä sanoja tekstin joukosta. Yksi pätkä kuitenkin sai osakseen erityistä huomiota koska se sopii aiheeseen niin hyvin:

Periaatteessa sivuun on vielä mahdollista liittää valokuva. Halusin alareunaan vähän maalia. Mutta kun mun maalivarasto on edelleen aika onneton, niin enhän löytänyt mitään sopivaa väriä. Sekoittelin sitten vihreää, helmiäisvalkoista, aniliininpunaista ja vaaleanpunaista sekä vähän lisää vihreää ja leimasin sillä tuon alareunan kuplamuovikuvion. Siihen päälle on siis mahdollisuus kuva kotona laittaa jos haluaa. Toisaalta myös jompikumpi maisemakuva auringon kultaamasta viljapellosta voisi sopia sivuun.

Iltakahdeksalta oli sitten pakko pakata tavarat sisälle, tuli ns "tunnit täyteen" kuten mulle huomautettiin =) Inspiraatiota olisi vielä voinut ollakin jäljellä, mutta jos muusta ei huomaa alkavaa syksyä niin kosteudesta; iltakahdeksan aikaan on jo ruohonjuuritasolla sen verran kosteutta että muovitetun viltinkin päällä olevat paperit alkavat kostua.