Uudistuneessa blogiasussaan tämän viikon Inspiroidu-haasteessa piti tunteilla oikein luvan kanssa.
Sivuun piti valita valokuva joka saa aikaan jonkinlaisia tunteita (siis ihan mikä tahansa kuvahan herättää katsojassa aina jonkun tunteen, eli sinänsä olisi pitänyt olla helppo tehtävä) ja piti kirjoittaa journaling itselle heräävistä tunteista.
Mutta ei se nyt sitten niin helppo ollutkaan. Edelleen journaling tuottaa päänvaivaa ja sen kanssa tuskailen paljon pidempään kuin minkään muun elementin kanssa sivua tehdessä. Lopulta keksin, näin kevään lähestyessä, tallettaa tämän hetken ajatuksia meidän mökistä.
Mökki on ollut meidän omistuksessa nyt vasta muutaman vuoden ja oikeastaan viime kesä oli ensimmäinen, kun siellä aktiivisesti oltiin koko kauden ajan ja paikasta alettiin muokata oman näköistä.
Ihatusta, vihastusta, tuskastusta, oikeastaan kaikkia tunteita kaikissa sateenkaaren väreissä tulee mieleen kun miettii mökkiä. Onneksi päällimmäisenä ja voimakkaimpana nousevat pintaan mattamaton odotus, innostus ja halu päästä multaamaan sormet.
Kummmallista, nyt kun tuota tekstiä kirjoitin, niin se tuli kuin itsestään. Ja kun sen näin lukee niin tuohan olisi sopinut journalingiksi tuohon leiskaankin. Pitäisköhän sitä alkaa kirjoittamaan koneella tekstit sivuihin? Olisiko näin sähköisessä muodossa helpompi Kaksosnaisen saada lujaa juoksevat ajatukset paperille =)
No niin tai näin, tuo leiska ei nyt muutenkaan onnistunut ihan nappiin. Kuvat meni väärin päin kun en riittävästi niitä mallaillut sivulle ennen kiinnittämistä. Alemmassa kuvassa pihapolku mökin ovelta kulkee koko sivun alareunaa kohden ja näin ollen vähän niinkun ohjaa katseen pois leiskasta. No sille ei enää mitään mahda, tarvitsee seuraavassa sivussa olla tarkempi.