maanantai 13. lokakuuta 2008

Vihreää

Inspiroitumista odotellessa viikon Inspiroidu-haasteeseen sain itsestäni aikaiseksi kuvata pari vanhempaa leiskaa.
Vihreä on aina ollut mulle hieman vaikea väri, niin sen takia olen itse aika tyytyväinen tuohon Kottarais-leiskaan. Ja erityisen tyytyväinen olen valokuviin! Niistä piti oikein ottaa lähikuvat =) Kesälomalla mökillä olisi pitänyt tehdä kaikenlaisia pikku pihahommia, mutta meikätyttö haki kameraan jalustan ja alkoi tähdätä lintuja. Ne kun siinä lenteli edestakaisin ruokkimassa poikastaan.

Keinusivu taasen on vähän tylsä. Itse en ollut paikalla kyseisenä päivänä ja varmaan osaltaan siksi meillä ei ole yhtään valokuvaa kasaamistilanteesta, joissa olisi ihmisiä. Väritkään ei oikeastaan pelasta tilannetta, nekin on vähän tylsiä eikä tuo sivuun mitään eloa.

No harjoituksen tiellä kaikki on sallittua. Tai ainakin kun harjoittelee skräppään. Ei kai mikään sivu koskaan ole täysin epäonnistunut. Ainahan niistä jotain oppii. Ja kyllä kaikkia sivuja yleensä aina jollain tasolla arvostaa. Onhan ne itse tehtyjä itselle tärkeistä ja säilyttämisen arvoisista asioista.

Pidemmittä puheitta, tässä leiskat:









torstai 9. lokakuuta 2008

"PINKKI, naisten asialla"

Inspiroidu-blogin haaste #23 ohjeisti yhdistämään otsikon ja journaling-tekstin. Sivulle ei siis ollut tarkoitus laittaa mitään muuta tekstiä kuin otsikko.

Oma leiskani syntyi viime tippaan ja täysin hetken mielijohteesta. Kaupassa kassajonossa seistessä katselin vieressä olevaa isoa lavallista Fazerin Geisha-suklaata. Hintalapun vieressä oli teksti että kaikista lokakuun aikana myytyjen geisha-patukoiden hinnasta menee 2 senttiä Roosa nauha -kampanjaan.
Parin viime vuoden aikana on ollut paljon muitakin tuotteita myynnissä joiden hinnasta on osa mennyt ko. rahastoon. Tuotteilla on ollut yhteistä ihanan pinkki väritys. Itsellekin noita tuotteita on muutama kotiin kertynyt, niinpä päätin ne kuvata ja ikuistaa leiskaan.

Leiskan syynä siis ihastus pinkkiin väriin, kassajono ja kotoa löytyneet tavarat, ei mikään sen henkilökohtaisempi syy. Kannatan kyllä Roosa nauha -kampanjaa, koska se tekee erittäin hyvää työtä fiksusti ja hyvin arkipäiväisesti.

Huh, menipäs vakavaksi. Ettei vallan aiheesta eksytä, niin tässäpä leiska ja pari yksityiskohtaa:







Kuvien laatu ei taas päätä huimaa. Kun aina inspiroituu näin ilta-aikaan, niin ei valo meinaa riittää hyvien kuvien saamiseen. Syyhän ei siis ole kameran toisella puolella =)

En kyllä ole ihan täysin tyytyväinen sivuun. Jotenkin siihen jäi liikaa tyhjää tilaa ja sommittelukin näyttää liian steriililtä. Tyhjä tila sivulla on minulle aina ollut hyvin vaikea kohdee. Mutta siksihän tämäkin haaste-blogi on olemassa, haasteet ovat niin erilaisia että jokainen pääsee haastamaan itsensä jossain.

EDIT: ei tainnut ihan mennä haasteen-ohjeen mukaisesti kun otsikko ei varmaan äidinkielen oppien mukaan ole lause, mutta eikös näitä vähän voinut soveltaa. =)

torstai 2. lokakuuta 2008

Yksinkertainen on kaunista

Viime viikolla alkanut inspiroituminen jatkuu tällä viikolla hyvin yksinkertaisella työllä.
Haasteen nro 22 ohjeena oli tehdä työ yksiväriselle taustalle vähäisin koristein mutta luoden mahdollisimman voimakkaan vaikutelman.

Tässä työssä olen käyttänyt hyvin niukasti koristuksia koska siinä haluan huomion kiinnittyvän oleelliseen, eli kuvaan =) Sivulle en laittanut muuta tekstiä kuin otsikon, koska kansioon sen aukeamapariksi, tulee samaan aiheeseen liittyvä leiska ja laitan siihen sivuun journaling tekstin kyseisestä tapahtumasta.

Sivu on kokoa 8x8". Yleensä olen tehnyt 12x12", ja koen että tähän pienempään sivuun ei saa riittävästi valokuvia. Tykkään skräpätä samalle sivulle useita kuvia ja muuta sälää ja tuntuu ettei pienemmälle paperille mahdu juuri mitään. No tämä nyt näyttää olevan poikkeus, koska olen tyytyväinen leiskaan. Musta tausta sopii kuin nakutettu punaisen puhuvaan kuvaan ja valkoiset tehosteet tuovat sivuun kuitenkin sen kaipaamaa väriä.



Itselle oli siis haastetta käyttää yksiväristä taustaa. Samalla haastoin itseni jättämään sivulle tyhjää tilaa. Ja kun sivua on katsellut riittävän kauan, ei tyhjä tila tunnu enää edes niin ahdistavalta.