Eilen lauantaina pidettiin Tampereella skräppäystapaaminen. Paikalle pääsi kaiken kaikkiaan 7 innokasta skräppääjää, ihan kivasti kun päivä on näinkin lähellä joulua. Tilaan jossa kokoonnuttiin, olisi hyvin mahtunut 10 henkeä, silloin kaikille olisi ollut vielä oma pöytä, joten ihmisiä oli ihan sopiva määrä.
Aikaansaamisia ei vielä ole laittaa näytille, päivän aikana kun tein minialbumia. Siinä oli niin paljon kaikenlaista pientä puuhaa ennenkuin mitään valmista tulee, niin koko päivä meni siihen. Siitä siis myöhemmin. Muutenkaan päivän aikana ei oltu niin kovin tuotteliaita, mutta innostunut puheensorina täytti huoneen ja sehän vasta kivaa oli!
En huomannut kysyä lupaa kuvattavilta, siksi blurratut kasvot.
Seuraavaa Tampereen tapaamista on suunniteltu lauantaille 22.1.2011, eli sen vois jo merkata alustavasti kalentereihin. Varaan tilan alkavalla viikolla.
Viime keskiviikon skräppäyskurssin aiheena oli märkä, eli suihkittava maali. Siihen aiheeseen sain tehtyä tämän leiskan:
Maalia on suihkittu kuvan taakse kuviopaperiin ja tuo kuvio on maalattu sabluunan läpi. Yksinkertaisesti.
Värit ei ihan leiskassa nyt ole kohillaan, mutta en niitä nyt jaksa alkaa säätään enempää. Eilisen tohinoissa Laura ehti vähän näyttään miten kuvankäsittelyn avulla muokataan kuvia, mutta eihän niitä nyt enää voi muistaa kun niistä eilen kuuli. Mutta tähän alle vielä alkuperäinen, huonossa valossa nyt illalla kuvattu. Olis muuten hienoa kun olis lyhyt, skräppääjän kuvankäsittelykurssi, ihan vaan perussettiä että mitä, miten ja niin poispäin.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
Vihdoin valmis minialbumi
Skräppäysristeilyllä aloittamani minialbumi on vihdoin valmis! Sannikan vetämällä työväenopiston Skräppyksen työpaja -kurssilla oli viime viikolla aiheena minialbumin tekeminen, joten ihan omin voimin en miniä valmiiksi saanut... Mutta valmis yhtä kaikki! =)
Kuvia reissusta jäi jonkun verran yli, siksi päätin tehdä yksipuoleisia sivuja, voin sitten jälkeenpäin laittaa irtokuvia takapuolelle kiinni.
Kuvakollaasja tein Posterino-nimisellä ilmaisohjelmalla joka löytyi Internetin ihmeellisestä maailmasta. En keksinyt meidän kuvakäsittelyohjelmalla tapaa laittaa useampi valokuva samaan kuvaan, niin siksi piti etsiä muuta. Posterino on oikeastaan tarkoitettu postikorttien ym muiden kollaasien tekoon, siksi osa kuvista on 10x15 kuvakoon rajojen ulkopuolelle ja kun leikkasin ylimääräiset reunat pois, näyttää kuvat vähän hassuilta, mutta kelpaa mulle.
Taustapaperit on ihan sekalaista seurakuntaa, kaikki lähestulkoon eri merkkisiä ja kuvioisia. Siksi tuo carft-tyyppinen kartonki tuo kivaa yhdenlaisuutta albumiin. Lisäksi halusin yhtäläisyyksiä muitakin joten tarinoinnit on kirjoitettu kaikki koneella samalle paperille. Niin ja löytyyhän kaikilta sivuilta, vähän eri koossa, helmen puolikkaita.
Valmista albumia katsellessa ilme ei omaan silmään ollut siltikään tarpeeksi yhdenlainen, joten mustasin kaikien sivujen reunat sinisellä metallihohtoisella musteella ja loppusilauksena lisäsin jokaiselle sivulle maaliympyöitä. Tämä tuli vähän niinkun PiaKoon inspiroimana.
Lopputulos on hyvä. Olen tosi tyytyväinen että päivä on nyt tallennettu. Yksi stessitekijä vähemmän skräpättävien kuvien pinossa =)
Kuvia reissusta jäi jonkun verran yli, siksi päätin tehdä yksipuoleisia sivuja, voin sitten jälkeenpäin laittaa irtokuvia takapuolelle kiinni.
Kuvakollaasja tein Posterino-nimisellä ilmaisohjelmalla joka löytyi Internetin ihmeellisestä maailmasta. En keksinyt meidän kuvakäsittelyohjelmalla tapaa laittaa useampi valokuva samaan kuvaan, niin siksi piti etsiä muuta. Posterino on oikeastaan tarkoitettu postikorttien ym muiden kollaasien tekoon, siksi osa kuvista on 10x15 kuvakoon rajojen ulkopuolelle ja kun leikkasin ylimääräiset reunat pois, näyttää kuvat vähän hassuilta, mutta kelpaa mulle.
Taustapaperit on ihan sekalaista seurakuntaa, kaikki lähestulkoon eri merkkisiä ja kuvioisia. Siksi tuo carft-tyyppinen kartonki tuo kivaa yhdenlaisuutta albumiin. Lisäksi halusin yhtäläisyyksiä muitakin joten tarinoinnit on kirjoitettu kaikki koneella samalle paperille. Niin ja löytyyhän kaikilta sivuilta, vähän eri koossa, helmen puolikkaita.
Valmista albumia katsellessa ilme ei omaan silmään ollut siltikään tarpeeksi yhdenlainen, joten mustasin kaikien sivujen reunat sinisellä metallihohtoisella musteella ja loppusilauksena lisäsin jokaiselle sivulle maaliympyöitä. Tämä tuli vähän niinkun PiaKoon inspiroimana.
Lopputulos on hyvä. Olen tosi tyytyväinen että päivä on nyt tallennettu. Yksi stessitekijä vähemmän skräpättävien kuvien pinossa =)
maanantai 8. marraskuuta 2010
Lemppari kautta aikain
Viime keskiviikkona skräppäyskurssilla aiheena oli huopa. Paljon muuta nyt ei ole ehtinyt tekemään kun kurssileiskoja, mutta onhan sekin jo jotain.
Jonkin sortin putkiaivosyndrooma vaivasi varsinkin viime viikolla kellojen siirtämisen jälkeen, eikä inspiraatiota tuntunut löytyvän vaikka kuinka pöydälle kaivoi pastellisävyisiä nappeja, lankoja ja huopaa. Onneksi sain selailla hetken uusinta itävaltalaista Die Scräpperin(?) lehteä ja sieltä löytyi innostava leiska malliksi.
Aiheeksi valikoitui valokuvan värien perusteella mun kaikkien aikojen lempikirjailija Tuija Lehtinen. Kuvan värit suorastaan vaativat makeita sävyjä ja varsinkin vaaleanpunaista ympärille.
Loogisesti myös taustakartongin väriksi valikoitui musta; sehän saa kaikki pastellisävyt näyttämään vieläkin herkullisemmilta =) Mustaa en paljoakaan ole käyttänyt, mutta tähän työhön se vain sopi niin hyvin.
Asettelu on oikeastaan tosi kiva. Välillä pohdin sitä, miksi haluan tehdä 12x12" sivuja, kun usein haluan käyttää vain yhtä kuvaa. No tämän takia; joskus se yksi kuva riittää kertomaan riittävästi ja kun sen ympärille saa sopivassa suhteessa koristeita ja tyhjää tilaa niin avot!
Huopaa sivussa on, kuten näkyy, sekä ympyräkoristeissa että tähdissä. Itse asiassa ennen kuin olin päättänyt edes leiskan asettelusta, halusin sivuun keltaisia tähtiä. Niillä halusin viestittää kirjailijan olevan mulle tähti.
Vähän hölmöä höpöttelyä, mutta leiska on mulle tosi mieluinen. Vaikka alkuun pääsy oli josko sanoisin, hieman kankeaa, niin lopputulos korvaa kaiken. Aihekin on itselle mieluinen, tärkeä muisto, jonka halusin tallentaa, joten onneksi kaikki meni nappiin. Kuvan olen varta vasten ottanut skräppäystarkoitukseen ja kirjat on oikein aseteltu pöydälle kuvaan.
Jonkin sortin putkiaivosyndrooma vaivasi varsinkin viime viikolla kellojen siirtämisen jälkeen, eikä inspiraatiota tuntunut löytyvän vaikka kuinka pöydälle kaivoi pastellisävyisiä nappeja, lankoja ja huopaa. Onneksi sain selailla hetken uusinta itävaltalaista Die Scräpperin(?) lehteä ja sieltä löytyi innostava leiska malliksi.
Aiheeksi valikoitui valokuvan värien perusteella mun kaikkien aikojen lempikirjailija Tuija Lehtinen. Kuvan värit suorastaan vaativat makeita sävyjä ja varsinkin vaaleanpunaista ympärille.
Loogisesti myös taustakartongin väriksi valikoitui musta; sehän saa kaikki pastellisävyt näyttämään vieläkin herkullisemmilta =) Mustaa en paljoakaan ole käyttänyt, mutta tähän työhön se vain sopi niin hyvin.
Asettelu on oikeastaan tosi kiva. Välillä pohdin sitä, miksi haluan tehdä 12x12" sivuja, kun usein haluan käyttää vain yhtä kuvaa. No tämän takia; joskus se yksi kuva riittää kertomaan riittävästi ja kun sen ympärille saa sopivassa suhteessa koristeita ja tyhjää tilaa niin avot!
Huopaa sivussa on, kuten näkyy, sekä ympyräkoristeissa että tähdissä. Itse asiassa ennen kuin olin päättänyt edes leiskan asettelusta, halusin sivuun keltaisia tähtiä. Niillä halusin viestittää kirjailijan olevan mulle tähti.
Vähän hölmöä höpöttelyä, mutta leiska on mulle tosi mieluinen. Vaikka alkuun pääsy oli josko sanoisin, hieman kankeaa, niin lopputulos korvaa kaiken. Aihekin on itselle mieluinen, tärkeä muisto, jonka halusin tallentaa, joten onneksi kaikki meni nappiin. Kuvan olen varta vasten ottanut skräppäystarkoitukseen ja kirjat on oikein aseteltu pöydälle kuvaan.
lauantai 6. marraskuuta 2010
Skräpättyä
Viime viikoilla aloitin taas jo toista vuotta peräkkäin työväenopistossa skräppäyskurssilla. Sannikan ohjauksessa oli ensimmäisen kerran aiheena ompelu. Oikeastaan kukaan ei saanut leiskoja valmiiksi, sen verran aikaa ompelu otti, mutta nyt on omat sivut valmiina. Tein laakista aukeaman, kun kuvia samasta aiheesta oli niin paljon.
Kuvat on taasen täälläkin surkeita, vaikka yritin kuvata keskellä päivää ja ulkona, niin ja uudella kameralla. Mutta kun kiireessä kuvaa niin ei ihan priimaa tullut.
Ommellen leiskoissa on siis tehty otsikot. Sannikalla oli kivemmat mallit aakkosille, Grillimestari on tehty niillä ja itsellä on ihan perusaakkoset, toinen otsikko on tehty niillä. Ensimmäisessä otsikossa ole ensimmäisen kerran käyttänyt tuollaista, mikä-tuon-tyylin-nimi-nyt-olikaan pistoja ja toinen otsikko on tehty ihan vaan yksinkertaisilla pistoilla. Kuten tekstistä saattaa huomata, en ole ollenkaan mikään lanka-käsityöihminen =)
Leiskoista tuli sellaiset kuin olin kaavaillut. Kurssille mennessä ei ollut päässä mitään muuta kun aihe, joten olen siinä mielessä kovin tyytyväinen. Aukeaman teossa, varsinkin oman mallin mukaan, on aina itsellä ollut se ongelma, että ensin tehdystä tulee paljon mieluisampi kuin toisesta. Toiseen tulee elementtejä, ainakin omasta mielestä, jotka on tekemällä tehtyjä. Niin vähän kävi näissäkin, mutta tärkeintä on, että olen saanut tämänkin muiston talletettua.
Kuvat on taasen täälläkin surkeita, vaikka yritin kuvata keskellä päivää ja ulkona, niin ja uudella kameralla. Mutta kun kiireessä kuvaa niin ei ihan priimaa tullut.
Ommellen leiskoissa on siis tehty otsikot. Sannikalla oli kivemmat mallit aakkosille, Grillimestari on tehty niillä ja itsellä on ihan perusaakkoset, toinen otsikko on tehty niillä. Ensimmäisessä otsikossa ole ensimmäisen kerran käyttänyt tuollaista, mikä-tuon-tyylin-nimi-nyt-olikaan pistoja ja toinen otsikko on tehty ihan vaan yksinkertaisilla pistoilla. Kuten tekstistä saattaa huomata, en ole ollenkaan mikään lanka-käsityöihminen =)
Leiskoista tuli sellaiset kuin olin kaavaillut. Kurssille mennessä ei ollut päässä mitään muuta kun aihe, joten olen siinä mielessä kovin tyytyväinen. Aukeaman teossa, varsinkin oman mallin mukaan, on aina itsellä ollut se ongelma, että ensin tehdystä tulee paljon mieluisampi kuin toisesta. Toiseen tulee elementtejä, ainakin omasta mielestä, jotka on tekemällä tehtyjä. Niin vähän kävi näissäkin, mutta tärkeintä on, että olen saanut tämänkin muiston talletettua.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Skräppäystapaaminen Tampereella
Varasin kokoustilan Hervannan vapaa-aikakeskuksesta lauantaille 27.11. Olisiko Tampereen seudun skräppääjillä innostusta tavata ja viettää päivä yhdessä?
Laittakaa viestiä kommenttikohtaan, niin tiedän onko joku kiinnostunut ja kannattaako varaus pitää voimassa. Tila on varattu koko päiväksi klo 9-19, mutta eihän siellä koko päivää tarvitse olla.
Tila on 44m2 ja kotisivujen kuvauksen mukaan sinne mahtuu 20-25 henkeä. Mutta jos ajatellaan että me skärppääjät toivoisimme vähän enemmän tilaa, niin sellainen 15 henkeäkin voisi olla vielä ihan toimiva tuon kokoisessa tilassa.
Tila on ilmainen ja ajattelin josko jokainen toisi omat eväät, niin kenellekään ei tule mitään ylimääräisiä kustannuksia. Miltä kuulostaa?
Tässä on linkki Hervannan vapaa-aikakeskuksen sivuille ja sieltä siis kokoustila 202 on nyt varattu. Jos innostusta löytyy, niin tästähän voisi tehdä epäsäännöllisen säännöllisen tavan ja kokoontua vaikka kerran kuussa tai parin kuukauden välein.
Harrastajat Tampereen seudulla ovat lisääntyneet, mikä on kiva, ja olisi hauska oppia tuntemaan toisia.
* * * * * * * * * * * * * * * * * *
Viime lauantaina vietin päivän Turussa, Osaava nainen -messuilla. Tarkoitus ei ollut ostaa mitään skräppäykseen liittyvää, kun pitäisi käyttää vanhoja ensin pois, mutta mutta... Toisin kävi. Ei, en ostanut paljoa, mutta ostin isosti, nimittäin Heinikan tiskiltä mukaan lähti Crop-a-Dile II Big Bite: Pink! Aivan ihana
Laittakaa viestiä kommenttikohtaan, niin tiedän onko joku kiinnostunut ja kannattaako varaus pitää voimassa. Tila on varattu koko päiväksi klo 9-19, mutta eihän siellä koko päivää tarvitse olla.
Tila on 44m2 ja kotisivujen kuvauksen mukaan sinne mahtuu 20-25 henkeä. Mutta jos ajatellaan että me skärppääjät toivoisimme vähän enemmän tilaa, niin sellainen 15 henkeäkin voisi olla vielä ihan toimiva tuon kokoisessa tilassa.
Tila on ilmainen ja ajattelin josko jokainen toisi omat eväät, niin kenellekään ei tule mitään ylimääräisiä kustannuksia. Miltä kuulostaa?
Tässä on linkki Hervannan vapaa-aikakeskuksen sivuille ja sieltä siis kokoustila 202 on nyt varattu. Jos innostusta löytyy, niin tästähän voisi tehdä epäsäännöllisen säännöllisen tavan ja kokoontua vaikka kerran kuussa tai parin kuukauden välein.
Harrastajat Tampereen seudulla ovat lisääntyneet, mikä on kiva, ja olisi hauska oppia tuntemaan toisia.
* * * * * * * * * * * * * * * * * *
Viime lauantaina vietin päivän Turussa, Osaava nainen -messuilla. Tarkoitus ei ollut ostaa mitään skräppäykseen liittyvää, kun pitäisi käyttää vanhoja ensin pois, mutta mutta... Toisin kävi. Ei, en ostanut paljoa, mutta ostin isosti, nimittäin Heinikan tiskiltä mukaan lähti Crop-a-Dile II Big Bite: Pink! Aivan ihana
Mitenkään siis suunnitelmissa ei ole ollut ko laitetta ostaa, haaveissa toki on ollut. Mutta Heinikka oli ottanut yhden kappaleen noita mukaan ja kun se lauantaina aamupäivällä vielä oli myymättä, niin tein vain palveluksen ettei tarvitse sitä kotiin lähteä raijaamaan.
Mutta sellainen tuli nyt ostettua. Pitänee laittaa vanha Crop-a-Dile myyntiin, kun ei kahdella sentäs mitään tee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)