Uusin inspiroidu-haaste pisti ajattelemaan omaa elämää ja käyttäytymistä. Mitä sellaista "en ole koskaan...", jota muut ovat ihmetelleet.
Ensin pohdin, että teen sivun perinteisesti kahvin juonnista, niinkuin ohjeistuskin kehotti. En tosiaan ole ikinä juonut kahvia. Nykypäivänä se ei enää kuitenkaan ole niin kummallista ja erilaista, vaikka edelleen löytyy ihmisiä, tuttujakin, jotka ihmettelevät sitä.
Mitään muuta mullistavaa en sitten kai olekaan jättänyt tekemättä. Haluan lomani heinä-elokuussa, olen matkustanut lentokoneella ja reissannut ulkomailla.
Pitkän pohdinnan jälkeen löytyi yksi asia, joka saa ihmiset ihmettelemään. Tai saisi, kun tämä asia ei yleensä tule kahvipöytäkeskusteluissa esille.
En ole koskaan halunnut lapsia. Olen tiennyt jo teini-iässä etten halua lapsia. Tykkään kyllä lapsista, mutta aina on myöskin kovin kivaa että pääsee omaan rauhaansa lasten lähtiessä. Pohdin myös hetken julkaisenko tätä sivua blogissa. Itse olen hyvinkin sinut asian kanssa mutta tiedän että lapsettomuus omasta tahdosta voi olla jollekin liian kova pala purtavaksi.
Leiskaan olen tyytyväinen. Haasteen toteutus jäi taas viimeiseen iltaan, mutta parempi sekin inspiroituminen. Sivun asettelu on löydetty lehdestä, tällä kertaa jo edesmenneestä Simple Scrapbooks:sta. Asettelussa on omaan silmään ehkä liikaa tyhjää otsikon alla, teksi olisi voinut olla alempana, mutta muuten siis miellyttää silmää. Värimaailma on ihana ja värit löytyivät tällä kertaa aika kivuttomasti tuosta kuvasta.
Kuva on kiinni vain yhdestä kulmasta tuolla eyeletilla. Sen alla on omaa pohdintaa aiheesta lapsettomuus omasta tahdosta. Tekstin pidän kuitenkin nyt siellä piilossa.