Intohimona skräppäys on onnellisesti takanapäin. Huippuhauska viikonloppu! Aivan mahtavaa tavata tuttuja ja saada uusia tuttavuuksia. On tämä kyllä niin mahtava harrastus =)
Viikonloppu alkoi automatkalla Tampereelta Marikan, Lauran ja Mariannen kanssa. Lisäksi viikonlopun aikana näkyi ainakin:
Sannika, Elina, Creomi, Xing, Puuhis (Puuhapetenvaimo), Pia K, Elli, Lehtipollo, Sini, Elinarsku, Ninarsku, Veeruliiru, Suvi, Ommu, Hemppa, Lintsi, Maikko, Kiala, Taru76, Marie ja Juuli
Aivan mahtavia tyyppejä kaikki nämä ja lisäksi toki kaikki muut joihin ei nyt vain tänä viikonloppuna tullut törmättyä eikä tutustuttua.
Aikaansaannoksia yritän kuvata tällä viikolla joku aurinkoinen päivä näytille. Tavaraa oli taas liikaa mukana ja lisää tuli ostettua, kylläkin hyvin maltilla! Aikaiseksi sain 5 kpl 8x8" leiskoja. Olen siis tyytyväinen =) Enemmän kuin aikaisemmissa tapaamisissa.
Suurin ja ihanin anti taas oli tuttujen tapaaminen livenä, keskustelut, inspiraation hakeminen ja tottakai myyjätkin. Vaikka ostoksia teinkin järkevästi ja maltillisesti (kyllä, uskokaa nyt, olin maltillinen. Ei enää sellaista ostohysteriaa kuin aikaisemmilla kerroilla ja esimerkiksi Ruotsin risteilyillä....), niin jokatapauksessa tavaroita on I-H-A-N-A hipelöidä livenä. Ihanuutta.
Kuvia otin muutamia, niitä julkaisen heti kun jaksan ne kamerasta purkaa. Mutta kiitos Miralle järjestämisestä ja osallistujille, te tai siis me tehtiin tästäkin intohimoisesta tapahtumasta ainutlaatuinen!
maanantai 28. helmikuuta 2011
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
"Tabula rasa"
Skräppäyskurssilla halukkaat kurssilaiset saavat tuoda omia töitään 2-3 kpl joko porukalla "analysoitavaksi", että mitä niissä olisi yhteistä. Tai sitten kotona voi valita parista työstä itse jonkun kohdan jota muut sitten soveltavat omiin sivuihinsa.
Torstaina meillä oli aiheena sitten tällä periaatteella kerroksellisuus. Ko. skräppääjä tekee kauniita leiskoja, joissa on jopa useita kohtia kerroksellisuutta.
Tässäpä tämä, "Tabula rasa"
Sana "Tabula rasa" ei millään muotoa sovi tähän aiheeseen. Mutta kun katselin kolmea valokuvaa pöydällä ja mietin asettelua leiskaan, tuli yhdestä, tyhjän pöydän kuvasta mieleen tyhjä taulu jota voi alkaa täyttämään. Vaikka siis Tabula rasa tarkoittaakin ihmisen tyhjää mieltä syntymähetkellä, jota elämä alkaa sitten täyttämään, oli se niin voimakkaana mielessä että pakkohan sitä otsikko oli tehdä.
Kerroksellisuus onnistui hyvin, kaikkiaan kukkien kohdalla on 8 kerrosta päällekkäin. ja onhan tuossa valokuvassakin kerroksia, pöydän "päällä olevat" tavaroiden kuvat on nostettu kohotarroilla.
Tampereella skräppäillään Hervannan vapaa-aikakeskuksessa lauantaina 2.4 klo 10-17. Lähde mukaan!!
Torstaina meillä oli aiheena sitten tällä periaatteella kerroksellisuus. Ko. skräppääjä tekee kauniita leiskoja, joissa on jopa useita kohtia kerroksellisuutta.
Tässäpä tämä, "Tabula rasa"
Sana "Tabula rasa" ei millään muotoa sovi tähän aiheeseen. Mutta kun katselin kolmea valokuvaa pöydällä ja mietin asettelua leiskaan, tuli yhdestä, tyhjän pöydän kuvasta mieleen tyhjä taulu jota voi alkaa täyttämään. Vaikka siis Tabula rasa tarkoittaakin ihmisen tyhjää mieltä syntymähetkellä, jota elämä alkaa sitten täyttämään, oli se niin voimakkaana mielessä että pakkohan sitä otsikko oli tehdä.
Kerroksellisuus onnistui hyvin, kaikkiaan kukkien kohdalla on 8 kerrosta päällekkäin. ja onhan tuossa valokuvassakin kerroksia, pöydän "päällä olevat" tavaroiden kuvat on nostettu kohotarroilla.
Tampereella skräppäillään Hervannan vapaa-aikakeskuksessa lauantaina 2.4 klo 10-17. Lähde mukaan!!
Kevyt ahdistus
Skräppäyskeskustelupalstalla on ollut mielipiteiden vaihtoa kommenttien jättämisestä blogeihin. Ensin en ajatellut keskusteluun puuttua, mutta avaudun nyt kuitenkin tänne aiheesta.
Itse vierailen paljon useammissa blogeissa kun mitä jätän kommenttia, aina ei tosiaan ole aikaa eikä mahdollisuuttakaan kommentoida. Joskus on kyllä myös sellainen tilanne, että sivulla nähdyt työt eivät vain tuo mieleen sen kummempia ajatuksia. Ja tämä kaikkihan on siis ihan ookoo; Saa olla erilaisia käyntejä ja mielipiteitä.
Se miksi keskustelu aiheutti itsessä kevyttä ahdistusta, oli monien kommentit joiden mukaan he tekevät vastavierailun ja jättävät vastakommentit heidän töitään kommentoineen blogiin. Jos liikaa ajattelee, niin tästähän tulee sellainen tunne, että ei sen ole mitään väliä mitä kommentoidaan, kun se kuuluuu johonkin kummalliseen, kirjoittamattomaan sääntöön kommentoida takaisinpäin. Okei, ehkä nyt vähän yksinkertaistan tämän, eihän se näin mustavalkoinen ole, mutta tuonkaltaisia ajatuksia se herättää.
Kommentit on mun mielestä kivoja. Kirjoituksia ja leiskoja laitan lähinnä omaksi iloksi, onhan tämä samalla jonkinlaista arjen taltiointiakin, ja kommentit on vain positiivinen lisä. Kävijälaskurikin kertoo ihan mukavasti, että ainakin silloin tällöin joku blogiin eksyy. Laskuriin olen asettanut ehdon, ettei se laske omia käyntejäni ollekaan, niin silloin melkein kaikki lisäykset on siis tulleet "ulkopuolisilta" kävijöiltä.
Vaikka blogin perimmäinen tarkoitus on olla itseä varten, niin tottakai on kiva nähdä että siellä käy myös joku muu ja jättää silloin tällöin kommentin. Joskus jopa se "onpa hieno leiska" -tyyppinen kommentti on tuonut pienen hymynhäivän muuten niiiin synkän ja kiireisen oloiseen päivään.
Jatkossakin aion jatkaa kommentointia omalla tavallani. Toki varmasti teen vastavierailuja, on aina kiva lukea toisten blogeja, mutta jos sillä hetkellä ei tule mitään kommentoitavaa mieleen, niin jätän kommentoimatta ja teen sen sitten seuraavalla kerralla.
Itse vierailen paljon useammissa blogeissa kun mitä jätän kommenttia, aina ei tosiaan ole aikaa eikä mahdollisuuttakaan kommentoida. Joskus on kyllä myös sellainen tilanne, että sivulla nähdyt työt eivät vain tuo mieleen sen kummempia ajatuksia. Ja tämä kaikkihan on siis ihan ookoo; Saa olla erilaisia käyntejä ja mielipiteitä.
Se miksi keskustelu aiheutti itsessä kevyttä ahdistusta, oli monien kommentit joiden mukaan he tekevät vastavierailun ja jättävät vastakommentit heidän töitään kommentoineen blogiin. Jos liikaa ajattelee, niin tästähän tulee sellainen tunne, että ei sen ole mitään väliä mitä kommentoidaan, kun se kuuluuu johonkin kummalliseen, kirjoittamattomaan sääntöön kommentoida takaisinpäin. Okei, ehkä nyt vähän yksinkertaistan tämän, eihän se näin mustavalkoinen ole, mutta tuonkaltaisia ajatuksia se herättää.
Kommentit on mun mielestä kivoja. Kirjoituksia ja leiskoja laitan lähinnä omaksi iloksi, onhan tämä samalla jonkinlaista arjen taltiointiakin, ja kommentit on vain positiivinen lisä. Kävijälaskurikin kertoo ihan mukavasti, että ainakin silloin tällöin joku blogiin eksyy. Laskuriin olen asettanut ehdon, ettei se laske omia käyntejäni ollekaan, niin silloin melkein kaikki lisäykset on siis tulleet "ulkopuolisilta" kävijöiltä.
Vaikka blogin perimmäinen tarkoitus on olla itseä varten, niin tottakai on kiva nähdä että siellä käy myös joku muu ja jättää silloin tällöin kommentin. Joskus jopa se "onpa hieno leiska" -tyyppinen kommentti on tuonut pienen hymynhäivän muuten niiiin synkän ja kiireisen oloiseen päivään.
Jatkossakin aion jatkaa kommentointia omalla tavallani. Toki varmasti teen vastavierailuja, on aina kiva lukea toisten blogeja, mutta jos sillä hetkellä ei tule mitään kommentoitavaa mieleen, niin jätän kommentoimatta ja teen sen sitten seuraavalla kerralla.
tiistai 1. helmikuuta 2011
Sisiliskot
Skräppäyskurssilla viime viikolla oli aiheena läpinäkyvyys. Nyt tuntuu että skräppäilyt jää pelkästään kurssin aikaansaannoksiin, mutta en siitä nyt stressaa. Pääasia on että skräppäys pysyy mielessä ja käsissä edes kerran viikossa.
Sivussa käytetty Tim Holtzin "akryylipaloja" ja pieni pala valmista tarinointi-kalvoa läpinäkyvinä elementteinä.
Tekeminen oli ihanan helppoa ja vaivatonta. Pientä inspiraatiota tuli kyllä haettua PageMaps-kirjan nro 1 korteista, mutta lopputulos oli vähän erilainen.
Kerroksellisuus on asia, jota ihailen, mutta jota omista töistä löytyy vähän ja jonka koen haastavaksi itselle. Tässä kuitenkin kokeilin, ladoin muutamia kukkia ja tein pari perhosta päälle.
Muuten, nyt saa äänestää vuoden skräppääjä -kilpailussa yleisön suosikkia 14 osallistuneen työn joukosta. Käykäähän katsomassa.
Oma tie ei tällä kertaa vienyt finaaliin, mutta olen tyytyväinen että sain osallistuttua. Niin viime metreille se meni, työn vein Miralle Amaliaan lauantaina kun kilpailuaika päättyi maanantaina.
Onnea kaikille osallistuneille äänestykseen, erityisesti onnea Helsingin finaaliin päässeille!!
Sivussa käytetty Tim Holtzin "akryylipaloja" ja pieni pala valmista tarinointi-kalvoa läpinäkyvinä elementteinä.
Tekeminen oli ihanan helppoa ja vaivatonta. Pientä inspiraatiota tuli kyllä haettua PageMaps-kirjan nro 1 korteista, mutta lopputulos oli vähän erilainen.
Kerroksellisuus on asia, jota ihailen, mutta jota omista töistä löytyy vähän ja jonka koen haastavaksi itselle. Tässä kuitenkin kokeilin, ladoin muutamia kukkia ja tein pari perhosta päälle.
Muuten, nyt saa äänestää vuoden skräppääjä -kilpailussa yleisön suosikkia 14 osallistuneen työn joukosta. Käykäähän katsomassa.
Oma tie ei tällä kertaa vienyt finaaliin, mutta olen tyytyväinen että sain osallistuttua. Niin viime metreille se meni, työn vein Miralle Amaliaan lauantaina kun kilpailuaika päättyi maanantaina.
Onnea kaikille osallistuneille äänestykseen, erityisesti onnea Helsingin finaaliin päässeille!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)