Ikaalinen lähestyy!!

Vielä viikon verran aikaa, siis rutkasti =)

Mutta siis tunnetusti olen viime hetken valmistelija. Tänään sain onneksi tehtyä isohkon kuvatilauksen, lataaminen palveluun kesti noin 3h 20 min =) Eli 397 kuvaa lähti kehitettäviksi pohjoiseen Fotonetille, maanantaiksi eivät välttämättä ehdi, mutta varmaan tiistaina ovat perillä. Siis yhtään ei jäänyt viime tippaan =) Siinä on hyvin sitten aikaa käydä niitä läpi ja valita mukaan otettavat kuvat.

Kursseista olen siis osallistumassa Heinikan akryylialbumikurssille ja Pikkuhelistimen akryylimaalikurssille. Molemmat on nyt maksettu ja samalla oli ihan pakko tehdä pikkuriikkinen tilaus Heinikkaan, ihan pikkuinen vaan... Olen myös saanut hyvin käytyä varastoa läpi, mukaan Ikaalisiin on jo tulossa paljon vaihdettavaa Rompetorille, toivottavasti muillakin on paljon vaihdettavaa. Loput itselle ylijäämätavarat voi vaiks laittaa myyntiin tai lahjoittaa halukkaille. Sen onneksi ehtii miettimään sitten ajan kanssa Skräppäysviikonlopun jälkeen.

Maanantain Skräppäyskurssilla yritin kovasti tehdä kissaleiskaan sydäntä klemmarista, ei onnistunut. Kysyin Sannikaltakin neuvoa, vaan eipä onnistunut hänkään. Molemmat musitimme lukeneemme ohjeet blogista, ainakin Hempalta, ja silloin se oli tuntunut hyvin yksinkertaiselta, mutta siinä tilanteessa kun sitä oli tarkoitus vääntää, ei onnistunut.

Illalla kotona ohje oli pakko etsiä, se löytyi täältä tai siis ensin piti etsiä Hempan blogista kohta missä hän sitä käyttää. Vähän oltiin Sannikan kanssa hakoteillä, yritettiin taivuttaa klemmaria väärinpäin. Mutta nyt, ehkä ensi kerralla onnistuu.

Ihana asia nämä blogit. Lähestulkoon aina löytyy joku joka on kokeillut, tehnyt, surffannut ohjeen tai vaan ajatellut samaa kuin itsekin. Ja silloin on mahtavaa lukea siitä. Sama täsä skräppäyskurssissa ja -tapaamisissa. olla samassa tilassa samanhenkisten ihmisten kanssa. Missä toiset ymmärtää mistä puhuu, voi kysyä jotain käyttämällä harrastuksen "slangia" ja toinen ymmärtää. Ah, mikä ihana tunne kun ei tarvitse alkaa selitteleen mitä on skräppäys! Voi vaan tehdä ja olla sen oman leiskansa kanssa. Elämän pieniä iloja =)

Mä en useinkaan kerro harrastavani skräppäystä. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä ja kun aina ei jaksa selitellä. Ja tästä on paljon blogeissa puhuttukin, miten selität skräppäyksen? Tosiaan vaikeaa. Se ei ole leikekirjojen tekemista, ei muistoalbumien, ei valokuva-albumien... Ei, se on jotain muuta jota on vaikea selittää. Se pitäisi näyttää. Mutta mulle on tästä tullut ongelma: mä en tiedä haluanko näyttää. Mietintä on aikas ajankohtainen, koska olen pitämässä juhlat tässä alkukesästä ja ajatus oli, että ottaisin sinne mukaan albumeja. Mutta nyt olen alkanut epäröimään että otankokaan.

Mä pelkään sitä että sitten siitä tulee liian yleistä tietoa, mun skräppäysharrastuksesta. Kuulostaa kyllä ihan pölhöltä nyt kun sen kirjoittaa ylös. Mutta jollain höpsöllä tavalla tän haluaa pitää omana ja vain blogissa. Noh, onneksi tässä on aikaa sitä vielä miettiä mitä albumien kanssa tekee.

Nyt vain katse tulevaan tapahtumaan. Odotan kyllä niin innoissani!! Viikonloppuna olis tarkoitus todenteolla miettiä kittejä joihin kerään papereita yms. koristeita ja joihin sitten voin vain liittää valokuvat kun ne tulee ensi viikolla.

Tästä se lähtee todenteolla, valmistautuminen!