Mutta silti olen iloinen että sain leiskan tehtyä. Viikko on ollut erittäin kiireinen, iltaisin olen tullut niin myöhään kotiin etten ole jaksanut ajatellakaan skräppäystä. Ja toisaalta kun leiska ei valmistunut ajoissa, niin sainpa vielä hiottua sitä.
Kiireen vuoksi päällä on ollut pienimuotoinen skräppäysjumi. Suuri ja mahtava tavoite saada tänä vuonna yksi leiska valmiiksi joka viikko on vähän aikataulusta myöhässä. Suurelta osin tähän on vaikuttanut myös askartelunurkkaukseni kaaos ja mahdoton sekamelska. Tavaraa on tällä hetkellä aivan liikaa tilaan joka sille on varattu. Yhtenä syynä tähän on taannoin ollut Intohimona Skräppäys tapahtuma Tampereella. Mun ostoskoriin mahtui aikas paljon tavaraa niinä kahtena päivänä.
Mutta siis älkää ymmärtäkö väärin, mä en missään nimessä myönnä että minulla olisi liikaa tavaraa. Välillä tuntuu että aivan päinvastoin kun ei löydy vaikka tietynväristä nappia tai taustapaperia.
Lyriikka jonka olen sivuun valinnut on Aknestikin Suomirokkia. Biisillä ei ole varsinaisesti mitään yhteyttä kuvaan tai merkitystä meidän kahden historialle. Mutta aina kun kappale soi radiosta mulle tulee todella hyvä mieli, alan hymyileen itsekseni (kuulen ko. biisin usein autolla ajaessani) ja mut valtaa sellainen sisäinen lämpö ja hyvämieli meistä kahdesta. Tämän ihanan tunteen, rakkauden, vuoksi Suomirokkia ansaitsi tulla ikuistetuksi leiskaan.
Toi on muuten hyvä biisi! Me kuunneltiin aknestikkia miehen kanssa paljn silloin, kun oltiin juuri tavattu, nyt sen kuuntelu on jäänyt vähemmälle...täytyykin etsiä cd:t kaapin perukoilta!
VastaaPoistaKyllä onkin iloinen tunnelma sekä biisin sanoissa että leiskassa, tulee mullekin nuoruus ja seurustelun alkuajat mieleen :)
VastaaPoista