Meidän perhe

Edelliseen postaukseen viitaten yksi aiemmin tehty sivu. Se on tehty materiaalihaasteena Skräppäyskurssilla nyt alkutalvesta. Materiaalit oli suku- ja perheaiheisia, niin oli helppo päättää mistä kuvasta leiskan tekee.

Annettujen materiaalien lisäksi sai käyttää yhtä vapaavalintaista yksiväristä kartonkia. Itse käytin siis vaaleanpunaista lisämateriaalia, joka on itseasiassa tapettia. Avaimen ja lukon suihkaisin Glimmer mistillä ja kuvakulmakin on maalattu useammalla värillä. Höyheniä en aikaisemmin ole skräppäyksessä käyttänytkään, mutta kai ne ihan hyvin tähän sopii.

Harrastusten siivittämänä uuteen vuoteen

Uusi vuosi lähestyy. Taas. Kohta 365 päivää eletty tätä vuotta. Aika tehdä tilinpitoa kuluneesta ja miettiä tavoitteita tulevaan. Ja siis nyt täällä blogissa kiinnostaa skräppäystavoitteet, joita toki aina tähän aikaan on.

Päättyvän vuoden tavoitteet eivät toteutuneet. Mutta olen päättänyt olla itselleni armollinen; mitä sitten jos en saanut tehtyä 52 leiskaa! En kyllä ihan kaikkia ole laskenut, mutta ei niitä niin paljoa ole. Harmi sinänsä, koska oikeasti tykkään tästä harrastuksesta ja haluaisin tehdä enemmän. Omasta itsestähän se on kiinni ettei saa niin tehtyä...

Olen kyllä koko vuoden pitänyt Project Life-albumia. En kyllä ihan ole ajantasalla, mutta sekään ei haittaa. Kaikki kuvat on otettu, melkein, ja kaikki tekstit on kyllä kirjoitettu vaikkeivat ihan vielä albumissa olekaan.

Itse asiassa olen vähän jäänyt koukkuun valokuvien ottamiseen. Pakko saada vähintään yksi kuva päivässä. Ehkä ensi vuoden tavoitteena on rohkeammin kuvata mm. julkisilla paikoilla ja niin ikuistaa sitäkin osaa arjesta.  Nyt jo on ollut hauska katsella kesällä otettuja kuvia, joissa on mm. kaupan lähes tyhjä jäätelöallas, kun oli ollut niin lämmin viikonloppu.

Havahduin myös ennen joulua miettimään jälleen kerran miksi skräppään ja miksi kokoan PL-albumia vaikka meillä ei ole eikä tule lapsia. Kysymykseen havahdutti Beckyn blogissa, Feedback Fridayssa ollut kysymys. Oli oikeastaan aika hätkähdyttävä hetki kun rupesin miettimään, että tosiaan, kenelle minä oikeasti oman elämäni muistoja kokoan. Keskustelin siitä jopa kotona, niin paljon se jäi pohdituttamaan.

Vastaus ei ollut kummilapset eikä muut sukulaislapset, joita voisi kiinnostaa meidän elämä sitten 60 vuoden päästä kun meitä ei enää ole, vaan vastaus oli me itse. Meille minä kokoan meidän historiaa, meidän arjen pieniä asioita, joita ei oikeasti enää muista edes saman vuoden sisällä. Niin paljon olemme jo asioita tarkistaneet PL-kirjasta. Olenkin usein tuttavien keskuudessa kuvatessa kertonut pitäväni valokuva-päiväkirjaa, koska se kuvastaa Project Lifen periaatetta mielestäni melko hyvin.

Olen erittäin sinut lapsettomuuteni kanssa, mutta pakko myöntää että pohdinnoissa ehdin menemään myös lapsiin saakka. Oli huojentavaa keskustella aiheesta kotona ja ymmärtää jälleen kerran se tosiasia, että myös me kaksi muodostamme perheen ja meidän arki on tärkeää meille. Ei sen tarvitse olla tärkeää muille. Eikä arjen tärkeäksi tekemisessä tarvita lapsia. Miten ihanaa onkaan jo ensi vuonna katsoa mitä teimme tänä vuonna samaan aikaan.

Vähän meni aiheen sivusta, mutta ei anneta sen häiritä. Ensi vuodelle en aio tehdä mitään mieltä ylentäviä lupauksia, paitsti yhden. Lupaan skräpätä aina kun siltä tuntuu ja kun siihen on aikaa!

Ja tässä tämän illan aikaansaannos:

Niin, meillä ei bongata, ei suuremmin käytetä eikä ihastella lentokoneita, meillä tehdään sellaisia ja lennetään niillä.

Oikein hyvää, onnellista ja ennenkaikkea inspiroivaa vuotta 2012 kaikille!!

Hervannassa skräpätään

Hei!

Oikein hyvää, rauhallista ja tunnelmallista joulun aikaa kaikille!! Täällä ollaan perinteisen jouluähkyn kourissa ja melko kilttinäkin ollaan pakettien määrästä päätellen oltu. Ihanaa!

Ja toinen hei, sain vihdoin varattua Hervannan vapaa-aikakeskuksesta tilan skräppääjille! Eli Hervannassa skräpätään sunnuntaina 8.1.2012 klo 10-17 välisenä aikana toisen keroksen tilassa 222. Piiiitkä aika edellisestä tapaamisesta Tampereella ja innolla odotan jo tätä. =)

Tampereen kaupunki on muuttanut tilojen vuokrauskäytäntöjä ja  nykyään tilat maksavat 3 euroa tunnilta. Mutta olen siis tilan jokatapauksessa varannut eli tervetuloa, maksusta ei kannata välittää!! Viimeksi kun tapaaminen oli, paikalle mahtui hyvin 18 henkeä. Mitään ennakkoilmoittautumisia ei tarvita, paikalle saa tulla ja mennä miten omaan aikatauluun sopii. Sopu sijaa antaa =)

Perinteiseen tapaan tuon varmaan mukanani sekä veden- että kahvinkeittimen ja pientä purtavaa. Kaupat ovat lähellä niille jotka tarvitsevat ja toki omia eväitäkin saa tuoda.

Keväälle on suunnitelmissa pari muutakin tapaamisaikaa, mutta niitä en vielä ole varannut. Varaan ne kyllä mahdollisimman pian että saatte kalentereihin laitettua.

Tietoa saa välittää kavereille, kaikki ovat tervetulleita mukaan!

Lehdestä bongattua

... Tai itse asiassa puoliso bongasi =)

Ja siis Ilta-Sanomat, Nemi 12.12.2011.

Huhtikuussa skräpätään!

Heti klo 12 ilmoittauduin IS12 tapahtumaan Laukaan Peurunka-kylpylähotelliin. Pöydän otin kahdeksi päiväksi, tottakai. Yhteenkään ulkomaiseen workshopiin en vielä ilmoittautunut, varmasti olisivat mielenkiintoisia, mutta jotenkin en nähnyt itseäni yhdelläkään niistä. Ja aikataulujakin pitää vähän miettiä, jos sunnuntaina on siinä viimeisessä, niin se päättyy vasta klo 20 ja kun on kuitenkin ajomatka kotiin, niin vähän myöhäiselle menee.

Mutta voihan sitä ajatella, että jos vielä päätän osallistua ja workshopeissa on tilaa niin sitten se on tarkoitettu!

Innolla jo odotan ja kaikenlaisia suunnitelmia kunnolla valmistautumisesta tällä kertaa pyörii päässä. Saa nähdä saanko suunnitelmia toteutettua. Mukavaa tulee aivan varmasti olemaan joka tapauksessa.

Mukaan vaan muutkin!!

Perjantai-illan ratoksi

Viikko on tuntunut pitkältä vaikka ei ole vielä edes ohitse. Perjantai-illan ratoksi sain tehtyä leiskan tästä viikosta. Kuvat on aivan kaameita, ei hehkulampun valossa sisätilassa saa oikein kuvattua kunnollisia enää tähän aikaan vuorokaudesta. (Meillä on muuten varastossa lamppuja meidän valaisimeen, kun siinä on himmennin enkä vielä ole perehtynyt energiansäästölamppujen himmennin ominaisuuksin...)

Niin, tämä viikko on ollut hektinen. Kiirusta on pitänyt niin töissä kuin kotonakin ja halusin tallentaa palan arkea. Tähän arkeen kyllä kuuluu melkein kokonaan työkuvioita...

Tarkoitus oli että sivussa olisi ollut myös järjestön väriä, mutta jotenkin se ei enää mahtunut mukaan. Nyt mennnään tuollaisella punaisella ja vihreällä.

Todella helppoa ja nopeata, suurella osin Tampereen Kädentaidot messuilta ostetuilla materiaaleilla. Puolisolta sain ystävällisesti ensi vuoden järjestön lähettämän kalenterin käyttöön, niin kalenterin sivuja voi mahdollisesti käyttää muutoinkin.

Onhan kaikki huomanneet Suomeeen, Pirkkalaan rantautuneen Teippitarhan, joka on kyllä ennemmin teippitaivas. Aivan ihania washiteippejä skrpäppäykseen ja muuhunkin.

Hei, ostetaanko meillekin soutuvene?

... Kuulin kun näytin kotona skräppikurssilla tehdyn soutuvene-leiskan. Olisi pitänyt tekstiin kirjoittaa, että ei, silti en halua omaa soutuvenettä, mulle riittää että saan katsella muiden veneitä.

Kurssikerran aiheena oli huovan käyttö. Ja tämä tyttö meni siitä ali mistä aita on oikeastaan jo rikki, koska käytin valmiita huopakukkia sekä huopakirjaimia. Kaunista ja ah' niin helppoa.

Taas on kuvattu tosi vinoon, mutta koitetaan kestää. Kyllä mä joskus vielä yritän opetella käyttään tuota kuvankäsittelyohjelmaa...

Sivussa on tuttuja, helppoja elementtejä, mutta täytyy kyllä myöntää että käytin apuna jotain vanhaa pagemapsia (sen kirjan mukana tulleista korteista). Vähän on tyhjää tuossa yläosassa, mutta tällä mennään.

Mutta tuo aihe oli kyllä pakko ikuistaa. Nämä kuvat oli nyt viimeisimmät mitä löyty, mutta mulla on koneella melko paljon kuvia juurikin tuosta samaisesta "satama-alueesta", kuvattu eri vuodenaikoina ja paljon juuri kesällä.

Soutuveneet on aivan ihania! Mä niin tykkään niistä. Onko kukaan muu huomannut =)

Epäonnistumisenpäivä

 Tämän vuoden työväenopiston skräppäyskurssi alkoi torstaina 13.10, joka oli myös kansallinen epäonnistumisenpäivä. Lähdin kurssille ilman sen kummempaa ajatusta, ja päädyin lopulta tekemään siitä päivästä sivun.

Valokuva ei millään muotoa liity epäonnistumiseen, päinvastoin tuo päivä Bengtskärin majakalla oli vallan onnistunut. Tuo nyt vain sattui sopimaan sivuun.

Aiheena meillä oli käyttää Shimellen luonnosta, tai pohjaa (miten sen nyt sanois) johon kuului pohjan jakaminen kolmeen osaan käyttämällä toista paperia, kolmannesta paperista sivun poikki menevät viivat joista toisessa käytetty leikkuria sekä nauha solmulla. Olipas monimutkaisesti selitetty. Siis kun mun  sivusta ottaa pois valokuvan, tekstipohjan sekä ompelukset, niin Shimellen malli on siinä.

Ensin mun piti kirjoittaa missä kaikessa olen epäonnistunut, esimerkiksi isoäidin neliön virkkaamisessa. Ja ehkä laittaa myös onnistumisien lista. Mutta olipas yllättävän vaikeeta miettiä ykskaks missä kaikessa on epäonnistunut. Tai onnistunutkaan. Tein siitä siis liian monimutkaista.

Sen sijaan kirjoitin tuon pätkän omasta suhtautumisesta epäonnistumisiin. Kirjoitin sen kirjoituskoneella ja tein ensin harjoituskappaleen suttupaperille. Siihen ei tullut yhtään virhettä. Mutta arvatkaapas kuin kävi kun kirjoitin tuohon tarinointipalupulle. No virheitähän siihen sitten tuli. Ja korjausnauha oli loppu. Että näin. kynällä isoimmat peittoon ja sivuun vaan. En anna sen häiritä. (en myöskään halunnut uhrata tarinointilappua ja ottaa uutta...)

Kuvanlaatu ei päätä huimaa kun vanhan hehkulampun valossa kuvattu, mutta saa nyt jotain ideaa.

Ensin mua harmitti kun mukana kurssilla ei ollut vaaleanpunaista kartonkia, olisin tehnyt nuo paperisuikaleet siitä ennemmin kuin oranssista. Jälkeenpäin olin tästä vain tyytyväinen. Joskus on hyvä kun materiaalia rajallinen määrä, tulee kokeiltua erilaisia asioita, itselle uusia asioita.

Ja hei, IS12 päivämäärä on julkaistu!!

UFOja valmiiksi

Syksy on jo pitkällä ja mun blogi ylhäisessä yksinäisyydessään.

Suuri kiitos Marikalle aivan mahtavasta tunnustuksesta. Se taitaa olla mun blogiuran ensimmäinen, ainakin eka josta itse kuulen =) Yritän saada sen tänne linkitettyä ja vastattua kysymyksiin. Mutta kiitos, lämmittää mukavasti syksyn viileänä päivänä.

Mun(kin) kaapista löytyy suuri määrä keskeneräisiä leiskoja, UFOja. Suurimmasta osasta olen jo unohtanut koko idean, eli vaikka elementtejä onkin jo kiinni, niin pitää vähän niinkun alusta asti pohtia sivun tarkoitus.  Mä en yleensä revi mitään irti, joten jollain tapaa ne sivut pitää saada valmiiksi.

Tänään aloitan taas Sannikan vetämällä työväenopiston Skräppäilyn jatkokurssilla.  Kurssi on jo tämän syksyn toinen, mutta entuudestaan tiedän että oma alkusyksyn kalenteri on niiiiin täynnä ettei osallistuminen vain ole mahdollista ensimmäiselle kurssille.

Mutta siis nyt kurssin innoittamana sain viimein eilen aloitettua skräppäystavaroiden läpikäymisen, jälleen kerran. Mitään radikaalia en vielä ole tehnyt, mutta tiedä sitten mihin ulottuvuuksiin tässä pitää mennä että harrastus alkaisi taas inspiroida ja innostuisin sivujen tekemisestä. Se mikä tällä hetkellä harmittaa, on tavaroiden määrä ja siitä aiheutuva säilytysongelma, vai olisiko se tilanpuuteongelma. No joka tapauksessa tavarat on niin sotkuisessa järjestyksessä mm. tyhjän pöytätilan päällä ettei sitä tyhjää pöytätilaa yksinkertaisesti ole. Siis ei ole tilaa tehdä yhtään mitään.

Eilen kun aloitin tavaroiden läpikäymisen, löysin pari UFOa jotka olivat melko valmiit. Ja pakkohan ne oli valmiiksi saada. Sohvalla sylissä tehden, kun muuta tilaa ei oikein ollut. Työpöytä on edelleen hävityksen kauhistus ja olohuoneen pöydälle tyhjensin laukkuja ja kasseja, joten syli jäi ainoaksi vaihtoehdoksi.

Valmista kuitenkin tuli:

 

Selkeää ja yksinkertaista, niinkun yleensäkin. Ensimmäisessä on käytetty ihan alkuaikoina ostamieni skräppäyssettien taustapahvin kuvia sekä sideharsoa taustalla. Jälkimmäisessä vanhan kirjan sivuja. Kaikesta en ole ihan varma ovatko hapottomia, mutta taas tällä kertaa päätyivät sivuun kun en asiaa niin ajatellut. Yleensä kyllä ajattelen, koska tykkäisin sivujen säilyvän oikeasti kauemmin. Mutta nyt näin.

Ajanvietettä

Amerikan matkalta palattua heinäkuussa kesälomaa oli vielä muutama päivä jäljellä ja ne vietettiin mökillä. Mulla ei ollut mukana mitään muuta skräppäystavaraa kun sieltä ostetut, mutta sain kuin sainkin tehtyä pari leiskaa.

Onneksi ostin liimatäpliä ja liimarollerin tai sivujen kokoamisesta olisi tullut melko työlästä. Sen huomasin, että leikkurista on tullut melko tärkeä työkalu, mikään ei tunnu menevän suoraan ilman sitä. Näissä leiskoissa leikkausvälineenä on ollut keittiöFiskarsit =)

Mä olen siinä mielessä surkea aukeaman tekijä. Mulla on joku pakkomielle symmetriaan ainakin jossain määrin, jos ei muuten niin väreissä ja koristeissa. Niinkun tässäkin. Syksyn haasteena voisi olla itselle opetella aukeaman teko, jossa yhdistävä tekjä onkin joku muu kuin symmetrisyys.

Taas melko helppoa ja yksinkertaista. Varsinkin siinä mielessä, kun sivut piti saada oikeasti tehtyä niistä materiaaliesta joita oli mökillä mukana. Ja oli niin mukavaa ulkoskräppäystä. Liian harvoin tulee sitä harrastettua.

Niin ja hei, onhan kaikki Tampereen seudulla ja miksei kauempanakin asuvat huomanneet lokakuun lopulla Kangasalla järjestettävän paperiaskartelutapahtuman Askartelupirtti!

Arjen sankari

Inspiroidu haaste on jo huimassa luvussa 172. Tällä kertaa aiheena oli supersankari. Heti kun luin aiheen, tuli mieleeni Pate Mustajärven yhden biisin kertosäe: Jokainen on oman elämänsä VIP. Ja tiesin, että haluan tehdä leiskan muistutukseksi itselleni, että kukaan muu ei voi olla mun elämän päätähti, mun on itse näyteltävä oman elämäni päärooli, oltava se VIP, very important person omassa elämässäni.

Sivun tein hyvin nopeasti matkuista jotka sattu oleen käden ulottuvilla. Välillä on hyvä huomata että ei se tarvi montaa tuntia aikaa ja tuplasti suunnittelua saada sivu valmiiksi. Mä olen yleensä niin hidas valitseen "yhteensopivia" materiaaleja, varsinkin värit tuottaa mulle edelleen vaikeuksia.

Teksti kuuluu:
Välillä on hyvä muistuttaa itselleen, että jokainen on oman elämänsä päätähti. Kukaan muu ei näyttele pääosaa mun elämässä. Ole elämäsi VIP, very important person!

Vähän nyt menee haasteen rajojen venyttämiseksi, mutta osallistun silti =)

Tuliaisia

Ja nyt sitten niihin tuliaisiin. Kuten todettu, niin muutakin tuli matkalta tuotua, ja skräppäys ei ollut ykköstarkoitus, niin jonkun silmiin tuliaisia voi olla niukanlaisesti noista tavarataivaista =)

Ensinnä dymo ja tarranauhat, jotka tilasin eBaysta etukäteen ystävän luo. Säästyi jonkin verran postareissa. Ainoa haittapuoli on ääkkösten puuttuminen, mutta sen korvaa väri. Ihana pinkki!

Aakkostarroja, hyvin maltillisesti.
 

Kyniä, mm. 5 kynän SlickWriter setti. Journaling-kortteja.

Ja lankoja, aivan ihania, monivärisiä lankoja. En osannut päättää minkä paketin otan, niin otin kaikki. Hups.

 Kiinnitysvälineitä. Halvalla kun sai, niin... Ja hauskaa kapeaa, vaaleanvihreää maalarinteippiä! Harmi kun ei ollut muita värejä =)

Leikkureita tottakai. Ek successin Swiss cheese ja Donut chain. Olisin halunnut myös bubbles-leikkurin, mutta sitä en löytänyt. Lisäksi ostin Martha S:n Loopsin ja tuollaisen väkäs-ympyrä leikkurin (en muista nimeä...)

Paperia ja kartonkia tietty, myös kraftia =)

Leimasimia, musteita ja kukkia. Kukat piti ostaa jo ihanan laatikonkin vuoksi.

Ja lopuksi tarroja. Nämä ovat tulossa reissusta kertovaan albumiin. Sain lopulta ostettua myös Becky Higginsin Project Life Amber-version kun niitä tuli alkukesästä myyntiin Amazoniin ja ajattelin siihen kerätä meidän reissun yksiin kansiin. Kuvia tuli otettua 2900, joten muutaman saa karsia että albumiin mahtuvat. Mutta eiköhän ne sinne saada sopimaan, ainakin osa (tärkein osa).

Tosiaan Amerikassa oli niin joka tapahtumaan tällaisia tarra-arkkeja, mutta aika hintavia ne ovat suhteessa siihen mitä sillä saa. Näitä olisi siis voinut ostaa enemmänkin, mutta tässä kohtaa nuukuus iski =)

Olen itse varsin tyytyväinen saaliiseen. Nyt ei tarvi muuta kun alkaa ahkerasti käyttämään näitä, ja kotona jo olevia tavaroita.... Siinäpä vasta se urakka!

Tasapainoon?

Kun elämä ei ole tasapainossa, niin mitään ei saa aikaiseksi. Se on ollut tämän bloginpitäjän oppi tältä kesältä. Tavoite siis loppuvuoteen on tasapainon saavuttaminen, ja siinä tulee varmasti auttamaan myös tämä blogi ja skräppäys.

Ja kun puhutaan skräppäyksestä, pitää lähes aina puhua myös tarvikkeista. Niin se vain on, että yksi nautinnollinen osa tätä harrastusta on kaikki ihanat  tavarat ja tuotteet joita pääsee hiplaamaan. Ja vähän, ihan vähän vain, ostamaan.

Kesällä käytiin lomalla Amerikassa. Tarkoitus ei ollut kuluttaa liikaa aikaa shoppailuun, mutta hei, kun sinne asti lähtee niin täytyyhän sitä myös yrittää etsiä skräppäyskauppa. Harmittavasti yhtään pelkästään skräppäilyyn erikoistunutta kauppaa ei löytynyt, tai ei sellaisella etäisyydellä että sinne olisi näppärästi päässyt julkisilla kulkuneuvoilla. Mutta pari askarteluliikettä löytyi, joissa oli ihan kiva valikoima myös skräppäystavaroissa.

Hobby Lobby, Davenport, Iowa

Tässä kohtaa itseasiassa tuli ensimmäinen ongelma. Siellä oli kaikki Paper Studion kartonkilehtiöt puoleen hintaan. Niin ei siinä muuten mitään ongelmaa, mutta arvatkaapas paljonko ne painaa!

Yksittäisiä papereita ja kartonkeja oli ihan kiitettävästi.

Ja voi mitä laukkuja! Kun olis mahtunut mukaan matkalaukkuun, niin ja kun olis tarvetta tuollaiselle tällä hetkellä....

Amerikka on erilaisten tarra-arkkien ja -settien luvattu maa, se on kyllä todistettu. Aivan joka lähtöön löytyy tarra-arkki.

Ja hei, katsokaa nyt näitä aakkostarroja! Kuola valuu edelleen kun katsonkin näitä kuvia.

Ja sama homma melkein näissä leikkurihyllyissä. Voi kun meillä olis Suomessakin tällaista.

Toinen kauppa, jossa kävin oli Michael's, joka on ymmärtääkseni kauppaketju. Mulle riitti tämä yksi kauppa. (Jossa itseasiassa käytiin viimeisen päivän aamuna ennen lentokentälle lähtöä, ihan vaan koska matkalaukuissa oli vielä tilaa. Ei ollut tämän kaupan jälkeen...)

Michael's, Chicago, Illinois

 Ja jos edellisessä kaupassa oli valtavat tarrasetti valikoimat, täällä niitä vasta olikin. Siis todellakin aivan joka lähtöön. Ja monta erilaista eri aiheisiin. Esimerkiksi settejä löytyi Chicagossa sijaitsevasta luonnontieteellisestä museosta, jossa on maailman suurin ja ehjin T-rexin fossiili. Pitihän sellainen sitten ostaa, kun Sue-fossiili livenä nähtiin..

Yksi kaikkein ihanimmista hyllyistä oli tämä MS:n leikkurihylly. I-H-A-N-A! Tosi kiva kun pääsee livenä näkeen niin monenlaisia leikkureita. Näissäkin harmittavasti painorajat tuli vastaan, mutta toki sitä jotain pysty ostaan...

Mutta siis vaikka käytiinkin "vain" kahdessa skräppäystavaraa muyyvässä kaupassa, olen hirmu tyytyväinen. Kun matkan alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ollut täydentää mun jo ennestään melko täysiä varastoja. Mutta sain ostettua muutaman sellaisen artikkelin, jota olen yrittänyt katsella sekä kotimaisista että eurooppalaisista kaupoista jo pidemmän aikaa. Tuiki tarpeellisia siis =) Mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Nyt on vain kiva olla "takaisin" blogimaailmassa ja toteuttaa tavoita tasapainosta. Elämähän ei meitä ketään odota, se olisi hyvä oppia!

Amber edition - Project life

Ne on nyt loppuunmyyty. Kokonaan. Tai ainakin melkein. Höh. Mä olisin halunnut vielä ton Amber editioninkin, mutta vetkuttelin tilaamisessa. Ollaan kesällä menossa Ameriikkaan ja piti se sieltä sitten ostaa. Olis säästänyt postareissa. Mutta ei, ne on ny loppu. Noh, eipä tartte miettiä.

Näin tällä kertaa.

Hiljaista...

...kuin huopatossutehtaalla on tässä skräppäyshuushollissa. =(

Mutta  lauantaina 14.5 eli siis ihan kohta, olisi tarkoitus viettää hyvä päivä Hervannan vapaa-aikakeskuksessa skräppäyksen merkeissä.

Tila 222 on varattu klo 10-17, tulla ja mennä saa oman mielen ja aikataulun mukaan. Virallista ilmoittautumista ei tarvita, viimeksi paikalla oli 18 henkeä ja juuri melkein kaikki sai oman pöydän. Jos vielä enemmän tulee, niin sitten vähän tiivistetään =)

Tila on siis keskuksen toisessa kerroksessa, ulkoraput ylös ja ovista oikealle, aulan läpi. Ja Vapaa-aikakeskushan on melkein Hervannan keskustassa, Lindforsinkatu 5, punatiilinen rakennus. Hervannan kirkko on rakennuksen toisessa päädyssä.

Hervantaan pääsee lyhyimmällä kävelyllä bussilla 30, pois kannattaa jäädä Insinöörinkadulla liikekeskus Duon kulmalla. Muilla Hervannan busseilla kävelyä tulee hieman enemmän, bussit 13 ja 20 pysähtyvät Hervannan valtaväylällä Duon toisella puolella, ja bussista 23 kannattaa hypätä Opiskelijankadun ensimmäisellä pysäkillä.

Autolla tuleville tiedoksi, että kadunvarsipaikkojen pitäisi Hervannassa olla ilmaisia, mutta liikekeskuksen ympäristössä pintapaikat ovat muuttuneet maksullisiksi. Valintatalon parkkipaikalla saattaisi vielä olla ilmaisia paikkoja. Mutta ymmärtääkseni aika monet ovat jättäneet auton myös vapaa-aikakeskuksen pihaan saamatta mitään sen kummempia sanktioita.

Perinteisesti tarjolla on kahvia, teetä ja pikkupurtavaa, omia eväitä saa toki myös ottaa. Ja Hervannan kaupat on ihan kävelyetäisyydellä.

Tervetuloa mukaan!!

Draculan kotona

Romaniassa, Brasovissa, on Branin linna, jonka sanotaan olevan Draculan koti.  Viimeisellä Sannikan skräppäyskurssin kerralla viime torstaina sain ikuistettua yhden hetken tuolta ikimuistoiselta reissulta.

Teksti on vielä suttupaperilla, kun pohdin että mihin kohtaan sen laitan. Mitenkään liian näkyvää osaa en sille halua mutta tarinoinnin sivu kuitenkin tarvitsee (eihän sitä muuten välttämättä edes huomaisi että pinkkipaitaisella oli mukana asiaankuuluvasti valkosipulista tehty kaulakoru).

Ensin mietin että kirjoitan tekstin kiertämään kehyksen lailla leiskan reunoja pitkin, mutta kun olen sivua tuossa katsellut, niin se sopisi myös tuohon oikeaan yläkulmaan. Pitää vielä vähän funtsia sitä loppusijoituspaikkaa.

Tämä taustapaperi on ollut hyvin vaativa käyttää. Hieno ja runsas kuviointi tuottaa aina vaikeuksia leiskan tekoon, kun ei raaskisi peittää sitä, mutta jotain koristuksiakin sivu yleensä vaatii. Tähän valikoitui nyt vähän teippiä ja MagicMeshiä, perhonen ja strassit sekä kuviopaperiympyrä.

Sivu syntyi melko raskaan ja pitkän työpäivän jälkeen, aivot narikassa fiiliksellä paljon sen kummempia ajattelematta. Tai no täytyihän sitä jotain ajatella, mutta aikas vähän, läiski vain koristeita sivuun. Aikaa sain kyllä kulumaan ihan riittävästi siihenkin läiskimiseen.

Tuo pöllö oli hauska, ensin kun sitä katseli se oli hyvin lempeä, mutta kun yhdisti sen tähän aiheeseen, Draculaan, niin se alkoi näyttää paljon häijymmältä, vähän sellainen Spooky-tunnelma =)  Kaikkea sitä mielikuvitus saa aikaan.

Mitään kovin mustaa ja julmaa en tähän nyt halunnut liittää, koska linna oli oikeasti  aina vänkä; se ei ratsasta Draculan, siis en Hollywood-Draculan, maineella ollenkaan niin paljon kuin se voisi. Linna ei siis ole synkkä ja mysteerinen eikä tue sitä verenhimoista kuvaa mikä meillä Draculasta on.